”Pidän sitä aika hurjana, että nykyaikana koulu laahaa niin paljon jäljessä” : Peruskoulun opettajien näkemyksiä sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden kohtaamisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peruskoulun opettajien näkemyksiä sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta sekä sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liitetyistä merkityksistä. Tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien näkemyksiä omasta roolistaan sekä formaalin, informaalin ja fyysisen koulun tasoista moninaisuuden kohtaamisessa. Lisäksi tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita opettajien näkemyksistä koulujen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmista. Tutkimus oli lähestymistavaltaan kvalitatiivinen. Tutkimukseen osallistui yhdeksän opettajaa (n = 9), jotka toimivat tutkimuksen toteutushetkellä opetustehtävissä peruskoulussa. Tutkimusjoukko muodostui vapaaehtoisesti sosiaalisen median alustalle jätettyyn ja varsinaissuomalaisiin kouluihin lähetettyyn haastattelukutsuun vastanneista opettajista. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla etäyhteyksiä hyödyntäen lokakuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana. Haastattelut tallennettiin litterointia ja analyysia varten. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla teemoitellen. Tutkimustulosten perusteella opettajilla oli vaihtelevia näkemyksiä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Opettajat kertoivat kohdanneensa moninaisuutta, ja sukupuolten ja seksuaalisten suuntautumisen kirjo oli tunnistettu, mutta aiheen käsitteleminen aiheutti haasteita ja epävarmuutta. Opettajien vastauksissa esiintyi binääriseen sukupuolikäsitykseen sekä sukupuoli- ja heteronormatiivisuuteen viittavia näkemyksiä. Näkemykset seksuaalisesta suuntautumisesta osoittautuivat kuitenkin avoimemmiksi. Kaikki opettajista pitivät sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista merkityksellisinä niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Opettajan roolia luonnehdittiin merkittäväksi moninaisuuden kohtaamisessa, vaikka moninaisuus koettiin koulukontekstissa epärelevantiksi tai toissijaiseksi. Opettajat tarkastelivat vastauksissaan formaalin, informaalin ja fyysisen koulun tasoja, ja moninaisuuden kohtaaminen näyttäytyi riittämättömänä. Näkemykset koulujen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmista jäivät vähäisiksi, sillä opettajilla oli verrattain vähän tietoa niistä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää koulumaailman epätasa-arvoistavien tekijöiden ja rakenteiden tarkastelussa. Lisäksi voidaan pohtia keinoja moninaisuuden onnistuneeseen kohtaamiseen tulevaisuudessa. Yleistysten tekeminen ei ole mielekästä kvalitatiivisessa tutkimuksessa, joten syvemmän ymmärryksen saamiseksi olisi aiheellista tutkia opettajien näkemyksiä moninaisuuden kohtaamisesta laajemmassa kontekstissa. Lisäksi nykykoulun tilan selvittäminen intersektionaalisesta näkökulmasta olisi merkityksellistä, sillä eriarvoisuus voi liittyä useisiin ihmisen ominaisuuksiin ja piirteisiin.