Vasaran ja alasimen välissä – poliittisen opportunismin opetukset : Valko-Venäjän ulkopoliittiset linjat ja sen Venäjän-allianssin sisäinen oppositio
Saltychev, Katerina (2022-06-08)
Vasaran ja alasimen välissä – poliittisen opportunismin opetukset : Valko-Venäjän ulkopoliittiset linjat ja sen Venäjän-allianssin sisäinen oppositio
(08.06.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062850388
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062850388
Tiivistelmä
Valko-Venäjällä on erityinen asema Venäjän federaation ja lännen johtamien integraatioalueiden välissä. Maalla on geopoliittisesti keskeinen sijainti Kollektiivisen turvallisuusjärjestön ja Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton rajalla, ja se on yksi Venäjän viimeisistä liittolaisista itä-Euroopassa. Valko-Venäjää yksinvaltaisesti johtava Aljaksandr Lukashenka on nauttinut erityistä vapautta tasapainotella sen Venäjän-allianssin rajoilla, ilman vakavia seuraamuksia. Vaikka Valko-Venäjä on Venäjään nähden materiaalisessa alakynnessä, Lukashenka on viimeiset kolmekymmentä vuotta voinut toimia Venäjälle epäsuotuisasti, piittaamatta Moskovan sille esittämistä vaatimuksista.
Tämän tutkielman päätavoite oli selvittää, kuinka pitkälle allianssin sisäinen oppositio voi jatkua kasvavan asymmetrian alla. Tarkemmin selvitettiin, millaista Valko-Venäjän ulkopolitiikka on ollut koko sen itsenäisyyden aikana, ja miten presidentti Lukashenkan myönnytyksiä Moskovalle välttelevä politiikka mahdollisesti muuttui vuosina 2019-2021. Monipuolisesta lähdemateriaalista kerätty aineisto analysoitiin uuden regionalismin näkökulmasta ja Oya Dursun-Özkancan allianssin sisäisen opposition teorian ohjaaman sisällönanalyysin avulla.
Lukashenkan hallinnon politiikka sen Venäjän-allianssin suhteen vaihteli Valko-Venäjän koko itsenäisyyden ajan, ja Minskin ulkopoliittinen retoriikka erosi merkittävästi käytännön politiikkatoimista. Vuosina 1991-2021 Minsk pyrki epäjohdonmukaisella retoriikalla, ja välttelemällä allianssin puitteissa sille annettuja velvollisuuksia, maksimoimaan oman ulkopoliittisen liikkumisvaransa suhteessa sen Venäjän-allianssiin. Minsk kuului vuosina 1991-2021 sen Venäjän-allianssin sisäiseen oppositioon, sillä sen toimet testasivat, haastoivat ja osittain rikkoivat allianssin rajoja monin eri tavoin.
Medvedevin ultimaatumi joulukuussa 2018 ei vaikuttanut merkittävästi Minskin käytännön politiikkaan, mutta se vahvisti halpaa puhetta, jolla hallinto testasi ja haastoi allianssin rajoja. Elokuun 2020 presidentinvaalien jälkeen lähes kaikki allianssin sisäisen opposition ilmentymät jäivät pois Minskin retoriikasta, mutta Lukashenkan myönnytyksiä Venäjälle välttelevä käytännön toiminta jatkui vuoden 2021 loppuun asti. Merkittävän kansainvälisen ja allianssin sisäisen paineen allakin Lukashenkan hallinto kykeni jatkamaan allianssin sisäistä oppositiota, vaikkakin syksyn 2020 jälkeen se aikaisempaa lievempänä.
Tämän tutkielman päätavoite oli selvittää, kuinka pitkälle allianssin sisäinen oppositio voi jatkua kasvavan asymmetrian alla. Tarkemmin selvitettiin, millaista Valko-Venäjän ulkopolitiikka on ollut koko sen itsenäisyyden aikana, ja miten presidentti Lukashenkan myönnytyksiä Moskovalle välttelevä politiikka mahdollisesti muuttui vuosina 2019-2021. Monipuolisesta lähdemateriaalista kerätty aineisto analysoitiin uuden regionalismin näkökulmasta ja Oya Dursun-Özkancan allianssin sisäisen opposition teorian ohjaaman sisällönanalyysin avulla.
Lukashenkan hallinnon politiikka sen Venäjän-allianssin suhteen vaihteli Valko-Venäjän koko itsenäisyyden ajan, ja Minskin ulkopoliittinen retoriikka erosi merkittävästi käytännön politiikkatoimista. Vuosina 1991-2021 Minsk pyrki epäjohdonmukaisella retoriikalla, ja välttelemällä allianssin puitteissa sille annettuja velvollisuuksia, maksimoimaan oman ulkopoliittisen liikkumisvaransa suhteessa sen Venäjän-allianssiin. Minsk kuului vuosina 1991-2021 sen Venäjän-allianssin sisäiseen oppositioon, sillä sen toimet testasivat, haastoivat ja osittain rikkoivat allianssin rajoja monin eri tavoin.
Medvedevin ultimaatumi joulukuussa 2018 ei vaikuttanut merkittävästi Minskin käytännön politiikkaan, mutta se vahvisti halpaa puhetta, jolla hallinto testasi ja haastoi allianssin rajoja. Elokuun 2020 presidentinvaalien jälkeen lähes kaikki allianssin sisäisen opposition ilmentymät jäivät pois Minskin retoriikasta, mutta Lukashenkan myönnytyksiä Venäjälle välttelevä käytännön toiminta jatkui vuoden 2021 loppuun asti. Merkittävän kansainvälisen ja allianssin sisäisen paineen allakin Lukashenkan hallinto kykeni jatkamaan allianssin sisäistä oppositiota, vaikkakin syksyn 2020 jälkeen se aikaisempaa lievempänä.