Heart failure – risk factors and the validity of diagnoses

Abstract

Heart failure (HF) is a global health problem. HF risk factors remain understudied. The roles that diabetes and sodium consumption play in HF remain unknown. Furthermore, the validity of HF diagnoses in the Finnish Hospital Discharge Register (FHDR) has not been thoroughly evaluated. This thesis aims to discover sodiumand diabetes-related HF risk factors, validate FHDR-based HF diagnoses, and investigate if the subtyping of register-based HF diagnoses could be improved through electronic health record (EHR) data mining.

A 24-hour urinary sodium excretion (mean 183 mmol/d) was measured from 4,630 individuals to assess the relationship between salt intake and incident HF (Study I). We used data from 3,834 diabetic and 90,177 nondiabetic individuals to evaluate the diabetes status-related differences in risk factors and mediators of HF (Study II). Medical records of 120 HF cases and 120 controls were examined to study the validity of HF diagnoses (Study III). We drew data from 33,983 patients to assess if HF diagnoses could be subtyped more accurately through EHR data mining (Study IV) and validated the mining-based versus clinical subtyping in 100 randomly selected patients.

In Study I, we observed that high sodium intake was associated with incident coronary artery disease (CAD) and diabetes, but not HF. In Study II, the risk of HF was 2.7-fold in individuals with diabetes compared to nondiabetic participants. Conventional cardiovascular disease risk factors and biomarkers for cardiac strain, myocardial injury, and inflammation were associated with incident HF in both groups. The strongest mediators of HF in diabetes were the direct effect of diabetes and the indirect effects mediated by obesity, cardiac strain/volume overload, and hyperglycemia. In studies III and IV, HF diagnoses of the FHDR had good predictive values (NPV 0.83, PPV 0.85), even when patients with preexisting heart conditions were used as controls. With additional EHR-mined data, the accuracy of our algorithm to correctly classify individuals into HF subtypes versus clinical assessment was 86 %.

The findings in this thesis show that register-based HF is an accurate endpoint and that EHR data mining can improve this accuracy. Our results also elucidate the role of sodium and diabetes as HF risk factors.

<b>Sydämen vajaatoiminta: riskitekijät ja diagnoosien validiteetti</b>

Sydämen vajaatoiminta on maailmanlaajuinen terveysongelma, jonka riskitekijät ovat osin epäselviä. Suolan käytön yhteyttä ja diabeteksen aiheuttamaa korkeaa riskiä vajaatoimintaan ei ole riittävästi tutkittu. Vajaatoimintadiagnoosien validiteettia Hoitoilmoitusjärjestelmä (HILMO)-sairaalarekisterissä ei tiedetä. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin suolaan ja diabetekseen liittyviä sydämen vajaatoiminnan riskitekijöitä, validoitiin HILMO-pohjaiset vajaatoimintadiagnoosit ja selvitettiin, voidaanko vajaatoimintaa alatyypittää tekstinlouhintaa käyttämällä.

Suolan saannin ja vajaatoiminnan välisen suhteen arvioimiseksi (tutkimus I) tutkittiin 4 630 henkilön vuorokausivirtsan natrium (keskimäärin 183 mmol/d). Diabetekseen liittyvien sydämen vajaatoiminnan riskitekijöiden selvittämiseksi (tutkimus II) käytiin läpi 3 834 diabeetikon ja 90 177 verrokin tiedot. Vajaatoimintadiagnoosien validiteettia (tutkimus III) varten tutkimme 120 vajaatoimintatapauksen ja 120 verrokin (joilla oli muu sydänsairaus) potilastiedot ja tarkempaa alatyypitystä (tutkimus IV) varten keräsimme tietoja 33 983 potilaasta ja validoimme tiedonlouhintaan perustuvan alatyypityksen 100 satunnaisella potilaalla.

Tutkimuksessa I suolan saanti oli yhteydessä sepelvaltimotaudin ja diabeteksen kehittymiseen, mutta tulokset eivät olleet merkitseviä vajaatoiminnan osalta. Tutkimuksessa II diabeetikoiden vajaatoimintariski oli 2,7-kertainen verrokkeihin verrattuna. Molemmilla tavanomaiset riskitekijät ja sydämen venyvyyden, sydänvaurion ja tulehduksen merkkiaineet olivat yhteydessä vajaatoimintaan. Merkittävimmät diabeteksen vajaatoimintaa välittävät muuttujat olivat diabeteksen suora vaikutus sekä epäsuorat ylipainon, sydämen venymisen ja hyperglykemian vaikutukset. Tutkimuksissa III ja IV HILMO-rekisterin vajaatoimintadiagnoosin prediktiiviset arvot olivat hyviä (NPV 0,83, PPV 0,85) verrattuna muihin sydänsairaisiin potilaihin ja tiedonlouhinnan alatyypityksen tarkkuus verrattuna kliiniseen oli 86 %.

Tämä väitöskirja osoittaa, että HILMO-pohjaiset vajaatoimintadiagnoosit toimivat tieteellisenä päätetapahtumana ja että vajaatoiminnan alatyyppiä voidaan tarkentaa tekstilouhinnalla, sekä tuo uutta tietoa suolasta ja diabeteksesta vajaatoiminnan riskitekijöinä.