Non-conveyance and patient safety in prehospital emergency care
Paulin, Jani (2022-10-07)
Non-conveyance and patient safety in prehospital emergency care
(07.10.2022)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8960-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8960-7
Tiivistelmä
Emergency medical services (EMS) and emergency departments (EDs) have reported increased attendance rates and numbers of patients without urgent need for treatment. Because of controversy about the unnecessary conveyance to the ED, EMS has increasingly discharged patients at the scene, although it is unclear how non-conveyance ensures patient safety.
This was a prospective cohort study with three sub-studies from three regions in Finland. The overall aim was to explore whether EMS non-conveyance ensures patient safety. EMS re-contact, unscheduled visits to a primary health care facility or ED, and hospitalization within 0–24 and 24–48 h were the primary outcomes, and mortality in 28 days was the secondary outcome. Multivariable logistic regressions analyses, machine learning in the form of text classification, and manual analyses were used to identify predictors of adverse events.
The study data comprise 40,263 EMS patients, 42% of whom were discharged at the scene. Among the included non-conveyed patients (n=11,861), 6.3% recontacted EMS, 8.3% visited a primary health care facility and 4.2% the ED, 1.6% were admitted to the hospital, 0.3% were treated in intensive care, and 0.1% died within 0–24 h after the non-conveyance. These rates were lower within 24–48 h than within 0–24 h. Factors associated with non-conveyance and a subsequent primary health care visit were non-urgent mission priority, involvement of an advanced life support unit (ALS), EMS arrival at night, and rural location. FastText-model (area under the curve (AUC), 0.654) and manual analyses indicated that several health care re-contacts were planned before between the patient and EMS personnel.
In conclusion, most patients did not have events after EMS non-conveyance. Post-non-conveyance re-contacts do not necessarily indicate that patient safety was jeopardized, as these contacts can represent previously planned visits to health care facilities. Non-conveyance by EMS does not appear to compromise patient safety, but further studies are warranted. Kuljettamatta jättämisen potilasturvallisuus ensihoidossa
Ensihoitopalvelun ja päivystysten suuret potilasmäärät ja turhat päivystyskäynnit on tunnistettu laajasti. Ensihoitajat jättävät paljon potilaita kuljettamatta jatkohoitoon, jos välitöntä päivystyksellistä hoidon tarvetta ei ole. Menettelyn potilasturvallisuus on kuitenkin epäselvä.
Tämän prospektiivisen kohorttitutkimuksen aineisto kerättiin kolmen sairaanhoitopiirin alueelta Suomessa. Tutkimuskokonaisuuden tarkoituksena oli selvittää, onko ensihoitajien tekemä päätös potilaan kuljettamatta jättämisestä potilasturvallista. Ensisijaisia päätetapahtumia olivat uusi ensihoitotehtävä, päivystyskäynti perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa, sekä sisäänotto sairaalaan 0–24 ja 24–48 h kuljettamatta jättämisen jälkeen. Potilaan kuolema 28 vuorokauden aikana oli toissijainen päätetapahtuma. Logistista regressioanalyysiä (monimuuttujamalli), tekstin louhintaa ja koneoppimista, sekä manuaali- ja sisällön analyyseja käytettiin haittatapahtumia ennustavien tekijöiden tunnistamisessa.
Ensihoidon potilaista (n=40,263) 42 % jätettiin kuljettamatta jatkohoitoon. Mukaan otetuista potilaista (n=11,861) 6.3 % oli uusi ensihoitotehtävä, 8.3 % käynti perusterveydenhuollossa, 4.2 % käynti erikoissairaanhoidossa, 1.6 % otettiin sisälle sairaalaan, 0.3 % hoidettiin teho-osastolla ja 0.1 % menehtyi 0–24 h. Vastaavat prosentit olivat matalampia 24–48 h kuljettamatta jättämisen jälkeen. Kiireetön ensihoitotehtävä, hoitotason yksikkö, ilta-yöaika ja haja-asutusalue lisäsivät perusterveydenhuollon käynnin todennäköisyyttä. FastText-mallin (AUC 0.654) ja manuaalisten analyysien mukaan moni päätetapahtumista oli suunniteltu etukäteen.
Suurimmalla osalla potilaista ei ollut päätetapahtumia seurantajakson aikana ja terveydenhuollon kontakteista moni oli suunniteltu etukäteen. Ensihoitajien tekemä hoidon tarpeen arvio ja päätös kuljettamatta jättämisestä näyttää olevan potilasturvallista, mutta lisätutkimuksia tarvitaan.
This was a prospective cohort study with three sub-studies from three regions in Finland. The overall aim was to explore whether EMS non-conveyance ensures patient safety. EMS re-contact, unscheduled visits to a primary health care facility or ED, and hospitalization within 0–24 and 24–48 h were the primary outcomes, and mortality in 28 days was the secondary outcome. Multivariable logistic regressions analyses, machine learning in the form of text classification, and manual analyses were used to identify predictors of adverse events.
The study data comprise 40,263 EMS patients, 42% of whom were discharged at the scene. Among the included non-conveyed patients (n=11,861), 6.3% recontacted EMS, 8.3% visited a primary health care facility and 4.2% the ED, 1.6% were admitted to the hospital, 0.3% were treated in intensive care, and 0.1% died within 0–24 h after the non-conveyance. These rates were lower within 24–48 h than within 0–24 h. Factors associated with non-conveyance and a subsequent primary health care visit were non-urgent mission priority, involvement of an advanced life support unit (ALS), EMS arrival at night, and rural location. FastText-model (area under the curve (AUC), 0.654) and manual analyses indicated that several health care re-contacts were planned before between the patient and EMS personnel.
In conclusion, most patients did not have events after EMS non-conveyance. Post-non-conveyance re-contacts do not necessarily indicate that patient safety was jeopardized, as these contacts can represent previously planned visits to health care facilities. Non-conveyance by EMS does not appear to compromise patient safety, but further studies are warranted.
Ensihoitopalvelun ja päivystysten suuret potilasmäärät ja turhat päivystyskäynnit on tunnistettu laajasti. Ensihoitajat jättävät paljon potilaita kuljettamatta jatkohoitoon, jos välitöntä päivystyksellistä hoidon tarvetta ei ole. Menettelyn potilasturvallisuus on kuitenkin epäselvä.
Tämän prospektiivisen kohorttitutkimuksen aineisto kerättiin kolmen sairaanhoitopiirin alueelta Suomessa. Tutkimuskokonaisuuden tarkoituksena oli selvittää, onko ensihoitajien tekemä päätös potilaan kuljettamatta jättämisestä potilasturvallista. Ensisijaisia päätetapahtumia olivat uusi ensihoitotehtävä, päivystyskäynti perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa, sekä sisäänotto sairaalaan 0–24 ja 24–48 h kuljettamatta jättämisen jälkeen. Potilaan kuolema 28 vuorokauden aikana oli toissijainen päätetapahtuma. Logistista regressioanalyysiä (monimuuttujamalli), tekstin louhintaa ja koneoppimista, sekä manuaali- ja sisällön analyyseja käytettiin haittatapahtumia ennustavien tekijöiden tunnistamisessa.
Ensihoidon potilaista (n=40,263) 42 % jätettiin kuljettamatta jatkohoitoon. Mukaan otetuista potilaista (n=11,861) 6.3 % oli uusi ensihoitotehtävä, 8.3 % käynti perusterveydenhuollossa, 4.2 % käynti erikoissairaanhoidossa, 1.6 % otettiin sisälle sairaalaan, 0.3 % hoidettiin teho-osastolla ja 0.1 % menehtyi 0–24 h. Vastaavat prosentit olivat matalampia 24–48 h kuljettamatta jättämisen jälkeen. Kiireetön ensihoitotehtävä, hoitotason yksikkö, ilta-yöaika ja haja-asutusalue lisäsivät perusterveydenhuollon käynnin todennäköisyyttä. FastText-mallin (AUC 0.654) ja manuaalisten analyysien mukaan moni päätetapahtumista oli suunniteltu etukäteen.
Suurimmalla osalla potilaista ei ollut päätetapahtumia seurantajakson aikana ja terveydenhuollon kontakteista moni oli suunniteltu etukäteen. Ensihoitajien tekemä hoidon tarpeen arvio ja päätös kuljettamatta jättämisestä näyttää olevan potilasturvallista, mutta lisätutkimuksia tarvitaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2824]