Kunnan maanhankintapolitiikka modernissa hallinnossa: yhdyskuntarakentamisen vai kuntatalouden ehdoilla? : Tutkimus ansaintamotiivien oikeudellisista reunaehdoista kunnan maanhankintapolitiikassa

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee ansaintamotiivien, toisin sanoen liiketaloudellisen voiton tavoittelun, oikeudellisia reunaehtoja kunnan maanhankinnassa. Tutkimuksen tavoitteena on vastauksen antaminen kysymykseen, missä määrin kunta voi ansaintatarkoituksessa hankkia maata omistukseensa maan pakkolunastuksella, etuostomenettelyllä tai vapaaehtoisella maanhankinnalla. Sanottuun tutkimuskysymykseen pyritään vastamaan ensisijaisesti oikeusdogmaattisella metodilla, eli tavoitteena on kunnan eri maanhankintakeinoja koskevia lain säännöksiä ja voimassa olevan oikeuden yleisiä oppeja tulkitsemalla selventää, minkälaisia reunaehtoja kyseiset oikeusnormit kunnan maanhankinnan motiiveille asettavat. Tutkimuskysymys ponnistaa jännitteestä, joka aiheutuu yhtäältä aktiivisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta, jossa kuntien maapolitiikkaa on arvosteltu liian pitkälle viedystä liiketaloudellistumiskehityksestä, ja toisaalta kunnan maapolitiikkaa ohjaavasta uudenlaisesta hallintomallista, modernista hallintomallista, joka suorastaan kannustaa kuntia tuloksellisuuteen, tehokkuuteen ja suorituskeskeisyyteen. Tämä jännite on itseasiassa ollut tutkimuksen kannalta niin olennainen, että sitä on tutkimuksessa päätetty painottaa lisäämällä vahvasti oikeusdogmaattiseen tutkimukseen myös oikeussosiologisia osuuksia. Oikeusdogmaattisen tutkimustehtävän lisäksi käsillä olevalla tutkimuksella on näin ollen myös toissijainen oikeussosiologinen tutkimustehtävä, jonka tarkoituksena on löytää ja nostaa esille kunnan maapolitiikan liiketaloudellistumiskehitykseen johtaneita syitä ja taustoittaa sitä, mistä kehitys on kuntiin tullut. Keskeiseksi käsitteeksi nousee tässä tarkastelussa modernin hallintomallin käsite. Varsin aikaisessa vaiheessa tutkimusta tehdään havainto, ettei oikeusjärjestyksemme salli ansaintamotiiveja käytettäväksi kunnan maanhankinnan perusteena. Tämä ei kuitenkaan tee tutkimusta tyhjäksi, sillä kuten tutkimuksessa myöhemmin havaitaan, ansaintamotiivien suurin haaste ei niinkään liity siihen, ovatko ne lain mukaan kunnan maahankintapolitiikassa sallittuja vai ei, vaan siihen, miten vahvoja oikeussuojakeinoja oikeusjärjestyksemme tarjoaa ansaintamotiiveja vastaan. Modernia hallintomallia koskevat tarkastelut niin ikään osoittavat, miksi tutkimusta ansaintamotiiveista ja laajemmin kunnan liiketaloudellistuvasta maapolitiikasta tarvitaan.