Kallis viheralue tiivistyvän kaupungin puristuksissa : etnologinen tutkimus Kupittaan siirtolapuutarhasta kaupunkitilassa

Abstract

Tutkielma käsittelee Kupittaan siirtolapuutarhaa kaupunkitilassa. Kupittaan siirtolapuutarhaan on jo vuosikymmenien ajan tehty vain lyhyitä vuokrasopimuksia ja alueelle on viimeisimmässä kaavassa suunniteltu asuntoja. Tutkimukseni aineistoja ovat Historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen arkistoon vuosina 2016 ja 2017 tehdyt haastattelut alueen viljelijöiltä sekä paikallislehti Turun Sanomissa ilmestyneet mielipidekirjoitukset vuosien 1999-2020 väliltä. Tutkimuskysymykseni on: millaisia merkityksiä kaupunkilainen siirtolapuutarha antaa käyttäjilleen aineiston perusteella? Etsin vastausta kysymykseen seuraavien lisäkysymysten avulla: Kokevatko alueen käyttäjät, että Kupittaan siirtolapuutarhalla on erityistä merkitystä juuri siellä missä se nyt on? Mitä Kupittaan siirtolapuutarha tarjoaa käyttäjilleen ja millaisia merkityksiä se saa? Sekä miten kaupunkitilan suunnitelussa voitaisiin välttää Kupittaan tapauksen kaltaisia konflikteja? Tutkimuksen metodeina ovat etnografia ja kulttuurianalyysi. Tässä tutkimuksessa etnografia tarkoittaa laadullisessa tutkimuksessa käytettävää tapaa tehdä tutkimusta. Etnologiassa ja sen lähitieteissä etnografiaan on usein liitetty kenttätyöt, äänen antaminen tutkittaville sekä oman aseman reflektointi tutkimusaihetta, kenttää ja tutkittavia vasten. Kulttuurianalyysi on samaan aikaan sekä teoria että metodi. Itse käytän erityisesti ruotsalaisten etnologien Billy Ehnin ja Orvar Löfgrenin tunnetuksi tekemää kulttuurianalyysiä. Kulttuurianalyysissä näkökulman vaihdoksella on tarkoitus nähdä tavallisuuden taakse ja paljastaa piilossa olevia valta-asetelmia sekä arjen kulttuurisia malleja. Kaupunkitilan käsitteen kanssa käytän Henri Lefebvren teoriaa kaikkien urbaanien tilojen sosiaalisesta tuottamisesta. Lefebvren teorian mukaan tiloilla on kolme olomuotoa; koettu, eletty ja hahmotettu. Kaikki tilan muodot luodaan sosiaalisesti, sosiaalisuus tiloissa muokkaa niitä ja sen tähden ne ovat jatkuvassa muutoksessa. Siirtolapuutarha saa kaupunkitilassa merkityksiä kaupunkiluonnosta ja pitkästä historiasta. Puutarhan sijainnilla lähellä kaupunkia ja palveluita on erityistä merkitystä sen käyttäjille ja kaupungin asukkaille. Toiminta puutarhassa tuottaa viljelijöilleen sekä fyysisiä että henkisiä terveyshyötyjä. Viljelijöiden keskinäinen ja alueen käyttäjien välinen sosiaalinen toiminta tuottaa yhteisöllisyyttä sekä saa ihmiset kiinnittymään paikkaan. Kaupungille siirtolapuutarha tuottaa sääsätöjä viheralueen hoidossa sekä on osa enneltaehkäisevää terveydenhoitoa. Siirtolapuutarhan puolustajien ja kaavoituksen välinen kiista näyttää miten erilaisin mekanismein alueen käyttäjät ja suunnittelijat näkevät tilan. Puutarhan käyttäjät käsittelevät aluetta eletyn ja suunnittelijat hahmotetun kaupunkitilan kautta. Mikäli kaupunkisuunnittelussa haluttaisiin välttää vastaavia tilanteita tulisi minkä tahansa kehitettävän kaupunkitilan käyttäjät integroida osaksi alueen kehitystä jo aikaisessa vaiheessa. Ylempää ohjautuva suunnittelu ei pysty ottamaan huomioon paikkojen merkityksiä ja identiteettien kiinnittymispisteitä eri ryhmille tai yksittäisille asukkaille, vaan suunnittelu on usein virkamiesvetoista ja suunnitelmien vaikuttimina saattavat olla esimerkiksi talouselämän toiveet.