Rahvaan lapsen kasvatuksen tavoitteet Ruotsin ja Venäjän ajan säädöksissä

Abstract

<p>Artikkelissa tarkastellaan arjen käytänteisiin vaikuttaneita säädöksiä, jotka liittyvät institutionalisoimattomaan<br />lasten kasvatukseen Ruotsin ja Venäjän hallinnon aikaisessa Suomessa.<br />Kiinnostuksen kohde on ensisijaisesti, missä yhteyksissä lapsi eri ikäkausinaan<br />määrittyy säädöksissä. Säädökset kertovat siitä, mitä odotettiin tapahtuvan, ja niillä on<br />siten merkitystä kasvatukseen kohdistettujen pyrkimysten kuvaajina. Vaikka ne eivät kerro<br />siitä, mitä todella tapahtui, säädökset legitimoivat yhteisöllisen valvonnan ja mahdollistavat<br />myös ennalta ilmoitetut sanktiot.<br />Sekä yhteiskunnalliset muutokset että yhteiskunnan toimintaa ohjaavan lainsäädännön<br />muutokset ovat hitaita prosesseja eikä lakien voimaantulo tapahdu lainsäätämisen<br />myötä. Sääty-yhteiskunnan lainsäädäntö onkin vaikuttanut lasten kasvatusta koskeviin<br />asenteisiin vielä 1900-luvun alussa. Ihmisten elämänkäytänteiden muutos on ollut säädösten<br />muutoksia hitaampi prosessi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää,<br />mihin säädöksillä on pyritty ohjaamaan lasten kasvatusta aikana, jolloin enemmistölle<br />kasvatus ensisijaisesti tarkoitti ei-institutionalisoitunutta toimintaa. Kotikasvatusta koskeva<br />lainsäädäntö on nykyajan termi tarkastelun kohteena olevalle ilmiölle.<br />Säädöksissä rahvaan kotona tapahtunut lasten kasvatus ja opetus näyttäytyvät ensisijaisesti<br />aikuisuuteen valmistutumisena yhteisön valvonnassa. Säädöksistä on luettavissa<br />ohjeistus rahvaan lapsen elatuksesta sekä tavoite kristityksi kasvattamisesta ja työntekoon<br />harjoittamisesta.<br /></p>