Sukupolvien suhteet - Ikääntyminen ja vuorovaikutuksen muutos suurten ikäluokkien ja aikuisten lasten elämänkulussa.

Abstract

<p>Tutkimusportti esittelee Sukupolvien ketju -tutkimushankkeen kolmannen kierroksen tuloksia. Tutkimuksen kohderyhminä ovat vuosina 1945–50-syntyneet suomalaiset suuret ikäluokat ja heidän aikuiset lapsensa. Tutkimusraportin aineistoina käytetään Tilastokeskuksen Sukupolvien ketju -hankkeelle vuosina 2007 ja 2012 sekä 2018 keräämiä kyselyaineistoja. Raportissa tarkastellaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Millaisessa elämäntilanteessa suuret ikäluokat ja heidän aikuiset lapsensa ovat? Millaisia muutoksia suurten ikäluokkien ja aikuisten lasten elämäntilanteissa on tapah- tunut kyselykierrosten välillä? Keiden kanssa suuret ikäluokat ja aikuiset lapset pitävät yhteyttä? Keille suuret ikäluokat ja aikuiset lapset antavat apua ja keiltä he sitä saavat? Onko yhteydenpidossa ja auttamisessa tapahtunut muutoksia kyselykierrosten välillä?</p><p>Kolmannen kyselykierroksen aikana suuret ikäluokat olivat keskimäärin 71-vuotiaita ja heidän aikuiset lapsensa 42-vuotiaita. Kyselykierrosten välillä suuret ikäluokat ovat siirtyneet lähes täysin työelämästä eläkkeelle, mutta he eivät ole kokeneet, että suuria muutoksia olisi tapahtunut terveydentilassa tai toimeentulossa. Aikuiset lapset ovat puolestaan valtaosin saaneet opintonsa päätökseen ja siirtyneet työelämään, joten heidän koulutustasonsa ja koettu toimeentulontasonsa ovat kohentuneet kyselyiden välillä. Sosiaalisissa suhteissa on tapahtunut joitakin tärkeitä muutoksia. Kolmannen kyselykierroksen aikaan aiempaa harvemmalla suurten ikäluokkien vastaajalla on enää omia vanhempia elossa, mutta entistä useampi on saanut lapsenlapsia ja jopa lapsenlapsenlapsia. Vastaavasti aikuisten lasten kohdalla suurimmat muutokset sosiaalisissa suhteissa kyselykierrosten välillä koskevat omien lasten saamista ja isovanhempien poismenoa.</p><p>Suuret ikäluokat ovat eniten yhteydessä omiin lapsiinsa ja vanhempiinsa, joskin harvoilla on enää omia vanhempia elossa. Aikuiset lapset pitävät puolestaan eniten yhteyttä ystäviinsä ja vanhempiinsa. Molemmissa sukupolvissa naiset pitävät miehiä tiiviimmin yhteyttä sukulaisiinsa ystäviinsä. Lisäksi molempien sukupolvien vastaajat pitävät aktiivisemmin yhteyttä äidin puoleisiin kuin isän puoleisiin sukulaisiin. Käytännön apu on yleisin annetun ja saadun avun muoto. Suurin osa suurista ikäluokista antaa käytännön apua lapsilleen ja vielä suurempi osa saa sitä lapsiltaan. Molemmissa sukupolvissa miehet antavat läheisilleen käytännön apua naisia yleisemmin. Aikuisten lasten sukupolvessa miehet myös saavat yleisemmin käytännön apua ystäviltään ja puolisonsa vanhemmilta. Suurten ikäluokkien sukupolven naiset saavat miehiä yleisemmin käytännön apua lapsiltaan ja aikuisista lapsista tyttäret saavat poikia yleisemmin käytännön apua vanhemmiltaan.</p><p>Taloudellisen tuen antaminen on melko vähäistä. Suuret ikäluokat antavat taloudellista tukea pääasiassa omille lapsilleen, eivätkä itse juurikaan saa taloudellista tukea. Aikuiset lapset antavat taloudellista tukea lähinnä sisarustensa lapsille ja saavat sitä omilta sekä puolisonsa vanhemmilta. Suurten ikäluokkien miehet antavat naisia yleisemmin taloudellista tukea lapsilleen ja aikuisista lapsista tyttäret saavat vanhemmiltaan taloudellista tukea poikia yleisemmin.</p><p>Valtaosa suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Hoiva-apua sisaruksilleen tai ystävilleen antaa vain harva. Aikuiset lapset puolestaan hoitavat sisarustensa ja ystäviensä lapsia. Vastaavasti valtaosa aikuisista lapsista saa lastenhoitoapua omilta ja puolisonsa vanhemmilta sekä suuri osa myös sisaruksiltaan ja ystäviltään. Molemmissa sukupolvissa hoiva-apu on selvästi sukupuolittunutta ja naiset sekä antavat että saavat sitä miehiä yleisemmin. Poikkeuksena on suurten ikäluokkien lapsilleen antama lastenhoitoapu, jossa ei ilmene sukupuolen mukaisia eroja.</p><p>Suurin osa suurista ikäluokista ja aikuisista lapsista osallistuu hyväntekeväisyyteen tai vapaaehtoistyön tekemiseen. Molemmissa sukupolvissa yleisin hyväntekeväisyyden muoto on vaatteiden ja tavaroiden antaminen keräykseen, mutta yli puolet vastaajista lahjoittaa myös rahaa hyväntekeväisyyteen. Sen sijaan molemmissa sukupolvissa rahan antaminen kerjäläisille on verraten harvinaista.</p><p>Pitkittäisvastaajien vuorovaikutus- ja auttamissuhteissa on tapahtunut muutoksia kyselykierrosten välillä. Suurten ikäluokkien yhteydenpito omiin vanhempiinsa ja lapsiinsa sekä sisarustensa lapsiin on vähentynyt, mutta yhteydenpito ystäviin on säilynyt ennallaan. Käytännön apua ja taloudellista tukea lapsilleen antavien osuus on pienentynyt. Sitä vastoin lastenhoitoapua lapsilleen antavien osuus on kasvanut. Suurten ikäluokkien lapsiltaan saama käytännön apu on yleistynyt ja entistä useampi saa myös taloudellista tukea lapseltaan, vaikkakin rahallisen avun saaminen on edelleen harvinaista. Lisäksi suurten ikäluokkien sisaruksiltaan saama käytännön apu on yleistynyt kaikkien kyselykierrosten välillä. Tuntemattomien auttamisessa on tapahtunut muutoksia toisen ja kolmannen kyselykierroksen välillä: suuret ikäluokat lahjoittavat vähemmän rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta sitä vastoin he osallistuvat yleisemmin keräyksiin ja rahan antaminen kerjäläiselle on hieman yleistynyt.</p><p>Aikuisten lasten pitkittäisvastaajien yhteydenpito omiin vanhempiinsa, isovan- hempiinsa ja sisaruksiinsa on vähentynyt, mutta yhteydenpito ystäviin on säilynyt ennallaan. Vanhemmille annettu käytännön apu ja taloudellinen tuki ovat yleistyneet, kun taas vanhemmilta saatu käytännön apu ja taloudellinen tuki ovat vähentyneet. Sen sijaan vanhemmilta lastenhoitoapua saavien osuus on kasvanut kyselykierrosten välillä. Lisäksi sisaruksilleen taloudellista tukea ja lastenhoitoapua antaneiden osuudet aikuisten lasten pitkittäisvastaajista on kasvanut. Samoin lastenhoitoavun saaminen omilta sisaruksilta on yleistynyt. Rahan lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen on vähentynyt, mutta keräyksiin osallistuminen ja rahan antaminen kerjäläisille sekä vapaaehtoistyön tekeminen ovat yleistyneet aikuisten lasten pitkittäisvastaajilla.</p><p>Tutkimus osoittaa, että suurten ikäluokkien ja heidän aikuisten lastensa vuorovaikutus- ja auttamisverkostot ovat edelleen varsin vireät. Tulokset kertovat myös siitä, että auttaminen ja yhteydenpito ovat sidoksissa yksilöiden elämäntilanteiseen ja elämänvaiheisiin sekä niissä tapahtuviin muutoksiin.<br></p>