Ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaate Suomessa

Abstract

<p>Tutkielman tarkoitus on selvittää lainopin avulla, miten ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaate (principle of non-punishment) soveltuu Suomen oikeusjärjestykseen. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat Euroopan neuvoston ihmiskauppayleissopimus ja EU:n ihmiskauppadirektiivi sekä kansainvälinen rankaisemattomuusperiaatetta käsittelevä oikeuskirjallisuus. <br></p><p>Rankaisemattomuusperiaate on kansainvälinen oikeusperiaate, jonka mukaan ihmiskaupan uhreja ei tule syyttää tai rangaista osallisuudesta lainvastaisiin tekoihin, joihin heidät on pakotettu. Ihmiskauppayleissopimuksen 26 artiklan ja ihmiskauppadirektiivin 8 artiklan rankaisemattomuussäännökset kuitenkin velvoittavat jäsenvaltioita vain tarjoamaan lain-säädännössään mahdollisuuden rangaistuksesta pidättäytymiseen. Rankaisemattomuusperiaate soveltuu lähtökohtaisesti kaikkiin rikoksiin ja myös hallinnollisiin seuraamuksiin. Rankaisemattomuusperiaate soveltuu luonnolliseen henkilöön, kun on olemassa perusteltu syy uskoa, että hän on ollut lainvastaisen teon tekohetkellä ihmiskaupparikoksen kohteena. Pakottamisen käsite koostuu ihmiskaupparikoksessa käytetyistä keinoista kokonaisuutena ja hyväksikäyttäjän tahdonilmaisusta lainvastaisen teon tekemiseen. Lisäedellytyksenä on se, että pakottaminen on ollut riittävää suhteessa ihmiskaupan uhrin tekemään lainvastaiseen tekoon. <br></p><p>Ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuudesta säädetään Suomessa erikseen valtionrajarikoksen yhteydessä (RL 17:7.2), mutta muilta osin lainsäätäjä on jättänyt rankaisemattomuusperiaatteen toteutumisen voimassa olevan oikeusjärjestyksen varaan. Valtionrajarikoksen rankaisemattomuussäännöksen soveltaminen johtaa siihen, ettei rikoksen tunnusmerkistö täyty. Katson, että muussa tapauksessa ihmiskaupan uhrien rankaisemisesta on mahdollista pidättäytyä pakkotilasääntelyn ja etenkin rangaistuksen tuomitsematta jättämistä koskevan poikkeuksellisuusperusteen (RL 6:12.1 kohta 3) nojalla. Suomen oikeusjärjestys täyttää siten ihmiskauppayleissopimuksen ja -direktiivin asettamat rikosoikeudelliset vähimmäisvelvoitteet. Ihmiskaupan uhrien syyttämättä jättäminen pakotettuina tehdyistä rikoksista on mahdollista vähäisyysperusteella (ROL 1:7.1 kohta 1) tai kohtuusperusteella (ROL 1:8.1 kohta 1) ainakin lievissä rikoksissa, mutta vakavien rikosten osalta oikeustila on epäselvä. Rankaisemattomuusperiaate mielletään Suomessa pääasiassa toimenpiteistä luopumisena. Tällöin on perustellumpaa pyrkiä siihen, ettei ihmiskaupan uhreja ylipäätään syytettäisi rangaistuksen tuomitsematta jättämisen sijasta.</p>