Kirjojen poistaminen Turun kaupunginkirjaston vanhasta kellarikokoelmasta 1990- ja 2000-luvulla

Abstract

<p>Poistaminen, karsiminen, seulominen, arvonmäärittäminen ja hävittäminen. Nämä ovat esimerkkejä termeistä, joita eri muistiorganisaatiot – arkistot, kirjastot ja museot – käyttävät kokoelmiensa hallintaan liittyen. Kokoelman supistamiseen liittyvät toimet ovat muistiorganisaatioille verrattain uutta niiden monisatavuotisessa historiassa. Niiden tehtävänä on pitkään ollut kulttuuriperinnön ja tiedon säilyttäminen sekä käyttöön saattaminen.<br /><br />Tässä tutkielmassa perehdytään siihen, miten arkistot, museot ja kirjastot vastasivat yhteiseen ongelmaan eli kokoelmien koon hallintaan. Aihetta tarkastellaan tapaustutkimuksen avulla, joka keskittyy Turun kaupunginkirjaston vanhaan kirjakokoelmaan ja siihen 1990- ja 2000-luvulla kohdistettuihin poistoihin. Tutkielmassa selvitetään, miksi Turun kaupunginkirjaston vanhaan kellarikokoelmaan kohdistettiin poistoja ja miten poistot käytännössä tehtiin.<br /><br />Tutkielma osoittaa kokoelmaan kohdistuvien poistojen seuranneen tiukasti aikansa kansainvälistä trendiä: jatkuvasti kasvavat muistiorganisaatioiden kokoelmat olivat ajaneet kirjastot, arkistot ja museot ympäri läntisen maailman tila-ahtauteen 1980-luvulle tultaessa. Poistot nähtiin pitkällä aikavälillä kestävimpänä ratkaisuna vastata tilaongelmiin. Kellariprojektit voidaan nähdä myös kirjastoammattilaisten paikallisena kasvutarinana; teosten poistaminen vanhasta kellarikokoelmasta opetti kirjaston henkilökunnan vähitellen luopumaan vanhasta. Projektien aikana syntyi myös ymmärrys siitä, että vanhan kellarikokoelman karsiminen muodosti uuden, käyttökelpoisemman kokoelman.<br /></p>