”Ni hao” – Etnografinen tutkimus kiinalaisen päiväkodin kielirikasteisessa varhaiskasvatuksen oppimisympäristössä
Sampolahti, Heidi (2022-10-03)
”Ni hao” – Etnografinen tutkimus kiinalaisen päiväkodin kielirikasteisessa varhaiskasvatuksen oppimisympäristössä
(03.10.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110764821
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110764821
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erään kiinalaisen päiväkodin oppimisympäristöä sekä siinä rakentuvaa kielirikasteista opetusta. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisia tekijöitä oppimisympäristön rakentumisen taustalla vaikutti.
Tutkimus oli etnografinen tutkimus. Aineisto koostui kenttätyövaiheen aikana tehdyistä havainnointimuistiinpanoista, valokuvista sekä erilaisista dokumenteista. Osa havainnoinnista kohdistettiin yleisesti koko päiväkodin oppimisympäristön ja toiminnan havainnointiin, mutta havainnointi kohdistui erityisesti yhden lapsiryhmän, K2-ryhmän eli 4–5-vuotiaiden lasten oppimisympäristön ja toiminnan havainnointiin. Analyysivaiheessa pyrittiin etnografiselle tutkimusmenetelmälle ominaiseen tapaan kuvaamaan päiväkodin ja lapsiryhmän oppimisympäristöä ja toimintaa mahdollisimman tarkasti ja kokonaisvaltaisesti mutta tiiviisti. Kuvauksen tukena käytettiin tutkimuksen aikana otettuja valokuvia.
Tutkimuksen analyysissä todettiin, että päiväkodin oppimisympäristössä sekä sen käytännöissä erottuivat Kiinan valtakunnallisen varhaiskasvatuksen oppaan kaksi oppimisen ja kehityksen osa-aluetta: terveys ja kieli. Terveys näkyi lapsiryhmän viikko-ohjelmassa säännöllisesti toistuvissa toiminnoissa. Kieli ilmeni kielirikasteisessa opetuksessa ja oppimisympäristössä. Oppimisympäristöön sekä sen käytäntöihin vaikuttivat useat pedagogiset asiakirjat, mutta eniten erottuivat Kiinan valtakunnallinen varhaiskasvatuksen opas sekä Guangdongin provinssin asettamat viralliset asetukset.
Kielirikasteinen opetus oli toteutettu hyvin tarkkaan, kokonaisvaltaisesti sekä ennalta suunniteltujen sisältöjen mukaisesti. Opetuksessa ei painotettu lapsen yksilöllisyyttä tai luovuutta, vaan enemmänkin ryhmäsuuntautuneisuutta, asioiden toistoja ja ulkoa oppimista. Päiväkodin fyysinen oppimisympäristö oli monipuolinen, ja se rakentui erilaisista opetustiloista ja -nurkkauksista. Oppimisympäristön esineistössä painottui lapsen akateemisten taitojen oppiminen.
Tutkimus oli etnografinen tutkimus. Aineisto koostui kenttätyövaiheen aikana tehdyistä havainnointimuistiinpanoista, valokuvista sekä erilaisista dokumenteista. Osa havainnoinnista kohdistettiin yleisesti koko päiväkodin oppimisympäristön ja toiminnan havainnointiin, mutta havainnointi kohdistui erityisesti yhden lapsiryhmän, K2-ryhmän eli 4–5-vuotiaiden lasten oppimisympäristön ja toiminnan havainnointiin. Analyysivaiheessa pyrittiin etnografiselle tutkimusmenetelmälle ominaiseen tapaan kuvaamaan päiväkodin ja lapsiryhmän oppimisympäristöä ja toimintaa mahdollisimman tarkasti ja kokonaisvaltaisesti mutta tiiviisti. Kuvauksen tukena käytettiin tutkimuksen aikana otettuja valokuvia.
Tutkimuksen analyysissä todettiin, että päiväkodin oppimisympäristössä sekä sen käytännöissä erottuivat Kiinan valtakunnallisen varhaiskasvatuksen oppaan kaksi oppimisen ja kehityksen osa-aluetta: terveys ja kieli. Terveys näkyi lapsiryhmän viikko-ohjelmassa säännöllisesti toistuvissa toiminnoissa. Kieli ilmeni kielirikasteisessa opetuksessa ja oppimisympäristössä. Oppimisympäristöön sekä sen käytäntöihin vaikuttivat useat pedagogiset asiakirjat, mutta eniten erottuivat Kiinan valtakunnallinen varhaiskasvatuksen opas sekä Guangdongin provinssin asettamat viralliset asetukset.
Kielirikasteinen opetus oli toteutettu hyvin tarkkaan, kokonaisvaltaisesti sekä ennalta suunniteltujen sisältöjen mukaisesti. Opetuksessa ei painotettu lapsen yksilöllisyyttä tai luovuutta, vaan enemmänkin ryhmäsuuntautuneisuutta, asioiden toistoja ja ulkoa oppimista. Päiväkodin fyysinen oppimisympäristö oli monipuolinen, ja se rakentui erilaisista opetustiloista ja -nurkkauksista. Oppimisympäristön esineistössä painottui lapsen akateemisten taitojen oppiminen.