Armotonta menoa! :Työttömät ja joutilaat miehet 1990-luvun lama-ajan suomalaisessa komediaviihteessä
Kallioniemi, Noora (2022-11-19)
Armotonta menoa! :Työttömät ja joutilaat miehet 1990-luvun lama-ajan suomalaisessa komediaviihteessä
Kallioniemi, Noora
(19.11.2022)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8968-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8968-3
Tiivistelmä
Kulttuurihistorian alaan kuuluvassa artikkeliväitöskirjassa tarkastellaan työttömien ja joutilaiden mieshahmojen käsittelyä sekä laman käyttämistä komedian aiheena 1990-luvun lama-ajan kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan elokuva- ja televisioaineistojen joutilaisuuskuvia osana suomalaista työtä ja työttömyyttä käsittelevää populaarikulttuurin historiaa, jossa miehet edustavat vapautta ja naiset järjestystä. Median sukupuolirepresentaatioiden kautta rakennettaan myös käsityksiä kansallisuudesta.
Väitöskirjan audiovisuaalisena lähdeaineistona ovat Pekko Aikamiespoika elokuvat (1993–1997), Frank Pappa Show -televisiosarja (1991–1994), Lapinlahden Linnut -ryhmän televisiokomedia (1988–1995) sekä Uuno Turhapuro -elokuvat (1970–2004). Näiden aineistojen rinnalla kulkee sanomalehtien aikalaiskeskustelu, jonka avulla avataan audiovisuaalisten aineistojen tulkintoja niiden tekoajassa ja hahmotellaan aineistojen tulkintahistorioita.
Väitöskirjan tuloksissa esitetään, että komediaviihde osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisena toimijana ja rakentaa kansalaisten poliittista suhdetta päivänpolitiikan ulkopuolella. Komediaviihteen merkitys 1990-luvulla oli toisaalta siinä, että se nosti yhteiskunnalliseen keskusteluun poliittisia teemoja, toisaalta siinä, että se tarjosi pakopaikan kiristyvän taloustilanteen kurittamille katsojille.
Tutkimus painottaa kulttuurihistoriallisen tutkimusotteen merkitystä media- ja populaarikulttuuriaineistojen tutkimuksessa. Ilmiöiden kontekstualisoiminen ja historiallistaminen lisää ymmärrystä viihteen roolista yhteiskunnallisten kriisien aikana ja auttaa hahmottaman pitkäkestoisia kulttuurisia rakenteita, kuten suhtautumista työttömiin tai joutilaisiin. “Dog eat dog world” - Unemployed and idle men in Finnish comedy entertainment during the economic recession of the 1990s
This article-based dissertation in the field of cultural history studies how Finnish audiovisual entertainment made comedy about the unemployed and the idleness in the context of the deep economic recession of the 1990s, and used the recession itself as a part of comic narration. This study examines representations of the idle or un-employed men in film and television as part of the history of popular culture concerning Finnish work and unemployment, in which men represent freedom and women discipline and order. Through gender representations in media culture, perceptions of nationality are also constructed.
The source material for this dissertation consists of Pekko Aikamiespoika films (1993–1997), The Frank Pappa Show television series (1991–1994), televisual works of the comedy group Lapinlahden Linnut (1988–1995) and Uuno Turhapuro films (1970–2004). Contemporary debate in newspapers is analysed alongside these audiovisual materials, and this opens up interpretations of audiovisual material at the time they were produced.
The results of the dissertation argue that comedy entertainment participates actively in social debates and constructs political relationship of the citizens outside the daily politics. In the context of the 1990s, the importance of comedy entertainment was, on the one hand, to bring political themes into the social debate and, on the other hand, to provide a break for viewers afflicted by the tightening economic situation.
The study emphasizes the importance of a cultural-historical approach in the study of media and popular cultural materials. Contextualizing and historicalizing phenomena increases understanding of the role of entertainment during social crises and helps to outline long-lasting cultural structures, such as attitudes toward the unemployed or the idleness.
Väitöskirjan audiovisuaalisena lähdeaineistona ovat Pekko Aikamiespoika elokuvat (1993–1997), Frank Pappa Show -televisiosarja (1991–1994), Lapinlahden Linnut -ryhmän televisiokomedia (1988–1995) sekä Uuno Turhapuro -elokuvat (1970–2004). Näiden aineistojen rinnalla kulkee sanomalehtien aikalaiskeskustelu, jonka avulla avataan audiovisuaalisten aineistojen tulkintoja niiden tekoajassa ja hahmotellaan aineistojen tulkintahistorioita.
Väitöskirjan tuloksissa esitetään, että komediaviihde osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisena toimijana ja rakentaa kansalaisten poliittista suhdetta päivänpolitiikan ulkopuolella. Komediaviihteen merkitys 1990-luvulla oli toisaalta siinä, että se nosti yhteiskunnalliseen keskusteluun poliittisia teemoja, toisaalta siinä, että se tarjosi pakopaikan kiristyvän taloustilanteen kurittamille katsojille.
Tutkimus painottaa kulttuurihistoriallisen tutkimusotteen merkitystä media- ja populaarikulttuuriaineistojen tutkimuksessa. Ilmiöiden kontekstualisoiminen ja historiallistaminen lisää ymmärrystä viihteen roolista yhteiskunnallisten kriisien aikana ja auttaa hahmottaman pitkäkestoisia kulttuurisia rakenteita, kuten suhtautumista työttömiin tai joutilaisiin.
This article-based dissertation in the field of cultural history studies how Finnish audiovisual entertainment made comedy about the unemployed and the idleness in the context of the deep economic recession of the 1990s, and used the recession itself as a part of comic narration. This study examines representations of the idle or un-employed men in film and television as part of the history of popular culture concerning Finnish work and unemployment, in which men represent freedom and women discipline and order. Through gender representations in media culture, perceptions of nationality are also constructed.
The source material for this dissertation consists of Pekko Aikamiespoika films (1993–1997), The Frank Pappa Show television series (1991–1994), televisual works of the comedy group Lapinlahden Linnut (1988–1995) and Uuno Turhapuro films (1970–2004). Contemporary debate in newspapers is analysed alongside these audiovisual materials, and this opens up interpretations of audiovisual material at the time they were produced.
The results of the dissertation argue that comedy entertainment participates actively in social debates and constructs political relationship of the citizens outside the daily politics. In the context of the 1990s, the importance of comedy entertainment was, on the one hand, to bring political themes into the social debate and, on the other hand, to provide a break for viewers afflicted by the tightening economic situation.
The study emphasizes the importance of a cultural-historical approach in the study of media and popular cultural materials. Contextualizing and historicalizing phenomena increases understanding of the role of entertainment during social crises and helps to outline long-lasting cultural structures, such as attitudes toward the unemployed or the idleness.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2812]