Perusoikeusrajoitukset sosiaali- ja terveydenhuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä koronapandemian aikana

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän, mitä perus- ja ihmisoikeuksina turvattuja oikeuksia ja vapauksia rajoitettiin sosiaali- ja terveydenhuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä koronapandemian aikana sekä arvioin, toteutuivatko yksiköissä toimeenpannuissa perus- ja ihmisoikeusrajoituksissa perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Kun rajoitustoimenpiteitä asetettiin poikkeusoloissa, tutkin myös, kuinka poikkeusolot vaikuttivat yleisten rajoitusedellytysten soveltamiseen. Tutkielmassa keskeistä on hahmottaa rajoitustoimenpiteiden kohdistuminen henkilöihin, jotka alentuneen itsemääräämiskykynsä ja puutteellisen itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön vuoksi olivat jo ennen pandemiaa haavoittuvainen ihmisryhmä. Tutkielma on kohdistettu paitsi lainsäätäjälle myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Tutkielman keskeistä lähdeaineistoa ovat Euroopan ihmisoikeussopimus, perusoikeusnormit, perusoikeusuudistuksen esityöt, tartuntatauti- ja valmiuslaki, sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö, edellä mainittujen lakien esityöt, perustuslakivaliokunnan pandemia-ajan aikaiset mietinnöt ja lausunnot sekä yksi korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisu ja eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen pandemia-ajan laillisuusvalvontakäytäntö.

Tutkimus on lainopillinen. Lainopin keinoin esitän tulkintakannanottoja perus- ja ihmisoikeussuojan ulottuvuudesta pandemian aikana. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä noudatetut rajoitustoimenpiteet loukkasivat oikeutta itsemääräämiseen, perhe- ja yksityiselämään, kotirauhan suojaan, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä liikkumisvapauteen, joilla suojataan henkilön oikeutta määrätä itse ihmissuhteistaan, fyysistä tapaamista, yksityisyyttä, lähisuhteisiin kuuluvaa koskettamista, osallistumista perhe-elämän kannalta merkittäviin tilaisuuksiin, oikeutta olla läsnä läheisen henkilön elämän viime hetkillä ja oikeutta poistua sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköstä. Rajoitustoimenpiteet olivat merkityksellisiä myös ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kiellon, vapaudenriiston kiellon ja syrjintäkiellon kannalta.

Tutkielmassa osoitetaan, etteivät nykyinen tartuntatautilaki ja valmiuslaki sisällä sellaisia säännöksiä, joiden nojalla elämää ja terveyttä olisi mahdollista suojata tehokkaasti ja ennaltaehkäisevästi ympärivuorokautisissa yksiköissä samalla kun perus- ja ihmisoikeuksia noudatetaan. Tutkielmassa esitetään perustuslakivaliokunnan lausuntoihin ja apulaisoikeusasiamiehen arvioihin nojautuen havaintoja siitä, millaisia seikkoja tulisi ottaa huomioon, kun arvioidaan perusoikeusrajoituksille asetettuja vaatimuksia sosiaali- ja terveydenhuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä tartuntataudin vuoksi julistetuissa poikkeusoloissa. Tutkielma esittää lainsäädännön kehittämistä siten, että huomioidaan perusoikeusrajoituksilta vaadittavien yleisten rajoitusedellytysten toteutuminen niin normaali- kuin poikkeusoloissa.