Rahanpesua perhepiirissä
Aaltonen, Satu (2022-11-01)
Rahanpesua perhepiirissä
(01.11.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111165198
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111165198
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassa rahanpesusääntelyä erityisesti perhe-elämän ja perheoikeudellisten saantojen kannalta. Päätutkimuskysymyksenä on, missä tilanteissa esirikoksen tekijän perheenjäsenten voidaan sanoa syyllistyneen rahanpesuun. Lähtökohtana on ajatus siitä, että rikoshyöty ei puhdistu, vaikka rikoksista kuluisi hyvin pitkä aika. Siksi laittomasti hankittu omaisuus saa perheenjäsenet alttiiksi rahanpesurikoksille jopa ylisukupolvisesti.
Keskeisimmät säännökset ovat rahanpesun kieltävä rikoslain (39/1889) 32 luvun 6 § ja toisaalta rikoslain 32 luvun 11 §:n 2 momentin rajoitussäännös, joka sallii esirikoksen tekijän kanssa asuvien käyttää ja kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa omaisuutta. Perheenjäsenet eivät siten syyllisty rahanpesuun, jos he käyttävät rikoshyötyä tarpeeksi maltillisesti. Näitä säännöksiä vasten sovittelen perheoikeudellisia saantoja koskevia lainkohtia kuten avioliittolain (234/1929) 4 luvun 46 §:n 1 momentin mukaista puolison elatusta.
Tutkielma on lainopillinen, koska pyrin valaisemaan voimassa olevaa lainsäädäntöä käytännöllistä ja teoreettista lainoppia hyödyntäen. Tulkitsen oikeuslähteitä ensisijaisesti sanamuodon mukaisesti, mutta hyödynnän myös systemaattista, historiallista ja teleologista tulkintametodia. Koska tutkielmassa yhdistyvät monen eri oikeudenalan säännökset, nivellän niitä yhteen oikeusperiaatteita ja perusoikeuksia punnitsemalla.
Oikeuslähteinä eli tulkintaperusteina käytän lakeja, niiden esitöitä, kansainvälisiä sopimuksia, korkeimpien oikeuksien oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Empiirisenä aineistona palvelevat käräjäoikeudesta saamani tuomiot, joissa syyttäjä vaati 37 vastaajalle rangaistusta perusmuotoisesta rahanpesusta. Käräjäoikeuden aineiston avulla saa hyvän käsityksen siitä, miten rahanpesusäännöksiä tosiasiallisesti sovelletaan ja miten arkisesta rikostyypistä rahanpesussa lopulta onkaan kyse.
Tutkielman keskeinen johtopäätös perustuu siihen tosiasiaan, että yhteisasujia koskeva rajoitussäännös lakkaa suojaamasta esirikoksen tekijän läheisiä eron, erilleen muuton ja kuoleman hetkellä ilman siirtymäaikaa. Tästä voi seurata kohtuuttomia tilanteita elämän taitekohdissa. Esirikoksen tekijän perheenjäsenet eivät yhteiselämän päättyessä saisi pitää itsellään mitään, minkä tietävät laittomilla varoilla hankituksi. Muuten he syyllistyvät hyötymistarkoituksessa tehtyyn rahanpesuun.
Rahanpesusääntely on kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa sääntelyä, jonka pääasiallisena kohteena on järjestäytynyt rikollisuus. Siksi perheiden kohdalla jyrkintä mahdollista laintulkintaa on voitava kohtuullistaa perus- ja ihmisoikeuksiin tukeutuen. Etenkin lapsen etu ja lapsen oikeuksien sopimus on syytä pitää mielessä ennen kuin lapsia tuomitaan rahanpesusta vain siksi, että heidän vanhempansa ovat tuoneet kotiin likaista rahaa.
Keskeisimmät säännökset ovat rahanpesun kieltävä rikoslain (39/1889) 32 luvun 6 § ja toisaalta rikoslain 32 luvun 11 §:n 2 momentin rajoitussäännös, joka sallii esirikoksen tekijän kanssa asuvien käyttää ja kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa omaisuutta. Perheenjäsenet eivät siten syyllisty rahanpesuun, jos he käyttävät rikoshyötyä tarpeeksi maltillisesti. Näitä säännöksiä vasten sovittelen perheoikeudellisia saantoja koskevia lainkohtia kuten avioliittolain (234/1929) 4 luvun 46 §:n 1 momentin mukaista puolison elatusta.
Tutkielma on lainopillinen, koska pyrin valaisemaan voimassa olevaa lainsäädäntöä käytännöllistä ja teoreettista lainoppia hyödyntäen. Tulkitsen oikeuslähteitä ensisijaisesti sanamuodon mukaisesti, mutta hyödynnän myös systemaattista, historiallista ja teleologista tulkintametodia. Koska tutkielmassa yhdistyvät monen eri oikeudenalan säännökset, nivellän niitä yhteen oikeusperiaatteita ja perusoikeuksia punnitsemalla.
Oikeuslähteinä eli tulkintaperusteina käytän lakeja, niiden esitöitä, kansainvälisiä sopimuksia, korkeimpien oikeuksien oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Empiirisenä aineistona palvelevat käräjäoikeudesta saamani tuomiot, joissa syyttäjä vaati 37 vastaajalle rangaistusta perusmuotoisesta rahanpesusta. Käräjäoikeuden aineiston avulla saa hyvän käsityksen siitä, miten rahanpesusäännöksiä tosiasiallisesti sovelletaan ja miten arkisesta rikostyypistä rahanpesussa lopulta onkaan kyse.
Tutkielman keskeinen johtopäätös perustuu siihen tosiasiaan, että yhteisasujia koskeva rajoitussäännös lakkaa suojaamasta esirikoksen tekijän läheisiä eron, erilleen muuton ja kuoleman hetkellä ilman siirtymäaikaa. Tästä voi seurata kohtuuttomia tilanteita elämän taitekohdissa. Esirikoksen tekijän perheenjäsenet eivät yhteiselämän päättyessä saisi pitää itsellään mitään, minkä tietävät laittomilla varoilla hankituksi. Muuten he syyllistyvät hyötymistarkoituksessa tehtyyn rahanpesuun.
Rahanpesusääntely on kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa sääntelyä, jonka pääasiallisena kohteena on järjestäytynyt rikollisuus. Siksi perheiden kohdalla jyrkintä mahdollista laintulkintaa on voitava kohtuullistaa perus- ja ihmisoikeuksiin tukeutuen. Etenkin lapsen etu ja lapsen oikeuksien sopimus on syytä pitää mielessä ennen kuin lapsia tuomitaan rahanpesusta vain siksi, että heidän vanhempansa ovat tuoneet kotiin likaista rahaa.