The Feeling body in the media: affective engagements with body positive media

Abstract

In contemporary neo-liberal cultures, fat and larger-than-normative bodies are often viewed as bodies in need of change. Due to constant pressure to transform, there is limited space available for the larger-than-normative subject to “simply feel” their body and its feelings. This article-based dissertation studies the affective connections of Finnish media users’ bodies to body positive digital media. The study asks how body positive media allows subjects to feel their bodies instead of treating them as objects. The study shows that body positive media moves its audiences in multiple ways, making its users sense their bodies’ affective rhythms and the embodied nature of digital media.

The qualitative multimethod study utilizes affect inquiry and affective methodologies to form an understanding of the relationship between media users’ bodies and mediated bodies. Through an analysis of affect as a bodily intensity and a relation between bodies and technologies, I zoom in on how material bodies are sensually and vividly felt in relation to their surroundings when in contact with body positive media. Affective methodologies refer to the choices that I have made during the study process: formulating research questions in unexpected ways, combining representation analysis or interviews with methodological choices seldom utilized, and using my own body as a resource for study. Affective methodologies create possibilities to analyze the affective pull of body positive media and the ways in which users become invested in body positive media in both normative and unexpected ways.

The dissertation focuses on four well-known cases of body positive media mostly in Finland: body positive blogs inviting their users to “simply feel” their bodies, a body positive campaign encouraging people to produce selfies of and with their larger-than-normative body, the media discussion around a fat activist theatre monologue, and body positive podcasts discussing weight loss practices and diet-culture. All four case studies showcase the multifaceted entanglement of mediated body representations, technologies, and the bodies of media users.

The dissertation argues that (digital) body positive media negotiates space and time for the larger-than-normative subject to feel under the barriers of fat-phobic cultures. The dissertation suggests that for a larger-than-normative subject in particular, the experience of “simply feeling” is highly important. The separate cases show how bodies are continuously transformed through the affective flow of their existence in the media and in their surroundings. To emphasize these connections, the dissertation introduces the concept of the feeling body in the media.

In the mediatized society, bodies are increasingly lived and felt in the media with the media shaping understandings of the body and the body shaping understandings of the media. Making bodies aware of their feelings, as body positive media often does, can help to question widespread ideas of larger-than-normative embodiment, increase the understanding of our relationship with our bodies, and make room for more accepting relations.

Uusliberaalissa kulttuurissa normikokoista suuremmat kehot esitetään lähes poikkeuksetta muutosta kaipaavina. Jatkuvan muutospaineen takia normikokoista suuremmille henkilöille on tarjolla vain hyvin vähän tilaa keskittyä ruumiillisiin tunteisiinsa. Tämä artikkelimuotoinen väitöskirja tarkastelee affektiivisia kytköksiä suomalaisten mediakäyttäjien kehojen ja kehopositiivisen digitaalisen median välillä. Kysyn, millaisia tuntemisen mahdollisuuksia kehopositiivinen media tarjoaa subjekteille vaihtoehtona sille, että kehoa lähestyttäisiin objektina. Tutkimus osoittaa, että kehopositiivinen media liikuttaa yleisöjään moninaisin tavoin: mediakäyttäjät tulevat tietoisemmiksi kehonsa affektiivisista rytmeistä ja digitaalisen median ruumiillisesta luonteesta.

Tämä laadullinen, monimetodinen tutkimus käyttää affektiteorioita ja affektiivisia metodologioita selvittäessään, miten mediakäyttäjien kehot ja mediassa nähdyt kehot suhteutuvat toisiinsa. Affekti määrittyy tutkimuksessa keholliseksi intensiteetiksi ja suhteeksi ruumiiden ja teknologioiden välillä. Affektin käsite mahdollistaa sen tarkastelemisen, miten kehopositiivisen median käyttäjät pääsevät mediakäytöllään kosketuksiin kehojen ja ruumiillisten tuntemustensa kanssa. Affektiivisilla metodologioilla tarkoitan niitä valintoja, joita olen tehnyt tutkimusprosessin eri vaiheissa. Olen esittänyt epätyypillisiä tutkimuskysymyksiä, yhdistänyt representaatioanalyysiä tai haastatteluja harvinaisempiin tutkimusasetelmiin ja käyttänyt omaa kehoani tutkimuksen resurssina. Affektiivisten metodologioiden avulla olen päässyt käsiksi kehopositiivisen median kutsuvuuteen ja tutkinut sitä, miten käyttäjät sitoutuvat kehopositiiviseen mediaan normatiivisilla ja odottamattomilla tavoilla.

Väitöstutkimus tarkastelee neljää tunnettua kehopositiivisen median tapausta. Analysoitu aineisto on pääasiassa suomalaista. Tarkastellut tapaukset koostuvat kehopositiivisista blogeista, jotka kutsuvat käyttäjiään “tuntemaan kehonsa”, kehopositiivisesta kampanjasta, jonka painopiste on selfietuotannossa, lihavuusaktivistisen teatterimonologin ympärillä pyörineestä mediakeskustelusta ja kehopositiivisista podcasteista, joissa keskustellaan laihdutuskulttuurista ja painonhallintakäytännöistä. Kaikki tarkastellut tapaukset lisäävät ymmärrystä kehorepresentaatioiden, teknologioiden ja mediankäyttäjien kehojen yhteen kietoutumisesta.

Väitöstutkimus esittää, että (digitaalinen) kehopositiivinen media neuvottelee tilaa ja aikaa, jossa normikokoista suurempi subjekti voi keskittyä tunteisiinsa siitä huolimatta, että elää lihavuusfobisessa kulttuurissa. Väitän, että etenkin normikokoista suuremmalla subjektille tunteisiin keskittymisen mahdollisuus on merkittävä. Neljä tapausesimerkkiä osoittaa, että median ja elinympäristöjen vahvistama affektiivinen liike tuottaa jatkuvaa kehollista muutosta. Väitöskirja esittelee tuntevan mediakehon käsitteen, jonka läpi tätä liikettä voidaan tarkastella.

Medioidussa yhteiskunnassa medialla on yhä suurempi rooli siinä, miten tunnemme ja elämme kehomme. Media muokkaa käsityksiämme kehoistamme samalla, kun kehomme muokkaavat käsityksiämme mediasta. Kehopositiivisen median kyky lisätä keho- ja tunnetietoisuuttamme auttaa kyseenalaistamaan pinttyneitä käsityksiä normikokoisempaa suuremmasta kehollisuudesta ja tekee tilaa hyväksyvämmille kehosuhteille.