Oikeus sukupuoli-identiteetin mukaiseen juridisen sukupuolen tunnustamiseen
Mäkelä, Laura (2022-11-21)
Oikeus sukupuoli-identiteetin mukaiseen juridisen sukupuolen tunnustamiseen
(21.11.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120269144
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120269144
Tiivistelmä
Suomen lain mukaan jokaiselle tulee määrittää juridinen sukupuoli, joka on binäärin sukupuolijaon mukaisesti joko mies tai nainen. Sukupuoli on kuitenkin tätä monimuotoisempi, ja henkilön sukupuoli-identiteetti voi olla tämän kaksijakoisen käsityksen ulkopuolella. Tällöin henkilön sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen juridista sukupuoltaan. Tutkielman aiheena on juuri tähän liittyvä problematiikka, ja sen pääasiallisena tarkoituksena on tutkia, miten muunsukupuolisten oikeus sukupuoli-identiteetin mukaiseen juridisen sukupuolen tunnustamiseen toteutuu, ja tulisi toteutua, Suomen lainsäädännössä. Kysymystä tarkastellaan niin Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta kuin myös oikeusvertailua hyödyntäen.
Tutkielma on pääasiassa oikeusdogmaattinen sen tutkiessa ja tulkitessa kotimaista sekä kansainvälistä lainsäädäntöä. Tutkielmassa on lisäksi myös oikeusvertailevan ja de lege ferenda -tutkimuksen piirteitä, jonka lisäksi se sisältää myös monitieteisiä näkökohtia oikeuden ja sukupuolen (law and gender) välisen liitännän kautta.
Tutkimuksen kohteena on ensinnäkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnallaan kehittämä oikeus sukupuoli-identiteettiin, jota tarkastellaan siitä johtuvien vaikutusten valossa. Vaikka tuomioistuimen tulkintakäytännöstä ei voida johtaa velvoitteita Suomelle, puoltaa kuitenkin aiheeseen liittyvä kansallinen, alueellinen ja kansainvälinen kehitys ei-binäärin sukupuoli-identiteetin laajempaa huomioimista. Tästä näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan, antaako Suomen lainsäädäntö nykyisessä muodossaan, tai siihen suunniteltujen muutosten jälkeisessä tilassa, muunsukupuolisille mahdollisuuden saada juridinen sukupuoli tunnustettua sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti. Vastaus tähän kysymykseen on pääasiassa negatiivinen.
Koska Suomen lainsäädäntö tunnustaa heikosti binäärin ulkopuolisia sukupuoli-identiteettejä, tutkielmassa tunnistetaan ja tarkastellaan oikeusvertailun keinoin erilaisia vaihtoehtoisia sääntelymalleja, jotka ottaisivat sukupuolen monimuotoisuuden paremmin huomioon. Tutkielmassa hahmotellaan kolme erilaista vaihtoehtoa: 1) kolmannen sukupuolimerkinnän lisääminen henkilöllisyystodistuksiin, 2) sukupuolimerkinnän poistaminen henkilöllisyystodistuksista, ja 3) kolmannen sukupuolimerkinnän lisääminen rekisteriin. Tutkielman lopputuloksena ei kuitenkaan ole tarkoitus antaa vastausta siihen, mikä (tai mitkä) vaihtoehdoista parhaiten toteuttaisi(vat) muunsukupuolisten oikeuksia – aihe on liian moniulotteinen yksinkertaisen toimenpidesuosituksen antamiseksi tässä yhteydessä, ja vaatii sen sijaan yhä jatkotutkimusta ja -selvitystä parhaan mahdollisen vaihtoehdon löytämiseksi.
Tutkielma on pääasiassa oikeusdogmaattinen sen tutkiessa ja tulkitessa kotimaista sekä kansainvälistä lainsäädäntöä. Tutkielmassa on lisäksi myös oikeusvertailevan ja de lege ferenda -tutkimuksen piirteitä, jonka lisäksi se sisältää myös monitieteisiä näkökohtia oikeuden ja sukupuolen (law and gender) välisen liitännän kautta.
Tutkimuksen kohteena on ensinnäkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnallaan kehittämä oikeus sukupuoli-identiteettiin, jota tarkastellaan siitä johtuvien vaikutusten valossa. Vaikka tuomioistuimen tulkintakäytännöstä ei voida johtaa velvoitteita Suomelle, puoltaa kuitenkin aiheeseen liittyvä kansallinen, alueellinen ja kansainvälinen kehitys ei-binäärin sukupuoli-identiteetin laajempaa huomioimista. Tästä näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan, antaako Suomen lainsäädäntö nykyisessä muodossaan, tai siihen suunniteltujen muutosten jälkeisessä tilassa, muunsukupuolisille mahdollisuuden saada juridinen sukupuoli tunnustettua sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti. Vastaus tähän kysymykseen on pääasiassa negatiivinen.
Koska Suomen lainsäädäntö tunnustaa heikosti binäärin ulkopuolisia sukupuoli-identiteettejä, tutkielmassa tunnistetaan ja tarkastellaan oikeusvertailun keinoin erilaisia vaihtoehtoisia sääntelymalleja, jotka ottaisivat sukupuolen monimuotoisuuden paremmin huomioon. Tutkielmassa hahmotellaan kolme erilaista vaihtoehtoa: 1) kolmannen sukupuolimerkinnän lisääminen henkilöllisyystodistuksiin, 2) sukupuolimerkinnän poistaminen henkilöllisyystodistuksista, ja 3) kolmannen sukupuolimerkinnän lisääminen rekisteriin. Tutkielman lopputuloksena ei kuitenkaan ole tarkoitus antaa vastausta siihen, mikä (tai mitkä) vaihtoehdoista parhaiten toteuttaisi(vat) muunsukupuolisten oikeuksia – aihe on liian moniulotteinen yksinkertaisen toimenpidesuosituksen antamiseksi tässä yhteydessä, ja vaatii sen sijaan yhä jatkotutkimusta ja -selvitystä parhaan mahdollisen vaihtoehdon löytämiseksi.