Kohti kielitietoisuutta varhennetussa kielenopetuksessa : Kuinka kielitietoista opetusta toteutetaan ja oppilaita ohjataan tiedostumaan kielestä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, kuinka kielitietoista opetusta toteutetaan varhennetussa kielenopetuksessa ja kuinka oppilaita ohjataan tiedostumaan kielestä. Lisäksi tarkasteltiin kieltenopettajien kielitietoisuudelle antamia merkityksiä sekä sitä, kuinka kielitietoisuus näkyy koulujen toimintakulttuurissa ja kielimaisemassa. Kielitietoisen opetuksen on todettu lukuisissa tutkimuksissa vaikuttavan myönteisesti muun muassa opiskelijoiden kielellisiin asenteisiin sekä motivaatioon opiskella eri kieliä. Tutkimukset osoittavat, että oppimalla kielitietoisuutta kielenopiskelija oppii myös kielenopiskelutaitoja, mikä hyödyttää yleisesti kaikkien kielten opiskelua. Kielitietoisuutta korostavat opetusmenetelmät ja työtavat soveltuvat erityisesti varhennettuun kielenopetukseen, joka korostaa luovuutta, toiminnallisuutta ja oppilaiden aktiivista toimijuutta osana opetusta. Kielitietoisuus nostetaan pedagogisissa asiakirjoissa ja koulutuskeskusteluissa toistuvasti esiin, mutta harvoin määritellään sitä, kuinka kielitietoisuutta tulisi toteuttaa koulun arjessa ja kielipedagogiikassa. Tutkimukset osoittavat, että opettajat kaipaavat konkretiaa ja työkaluja kielitietoisen opetuksen toteuttamiseen.

Tutkimuksessa haastateltiin varhennettua englantia opettavia luokanopettajia ja havainnoitiin varhennetun englannin oppitunteja sekä koulujen toimintakulttuuria ja kielimaisemaa kielitietoisuuden opetuksen ja tietoistamisen näkökulmasta. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysin keinoin luokittelemalla saadut vastaukset teorialähtöisesti käyttäen hyödyksi Jamesin ja Garrettin (2013) kielitietoisuuden sosiaalisia, affektiivisia ja kognitiivisia ulottuvuuksia. Havainnointianalyysi suoritettiin teorialähtöisesti hyödyntämällä Andersenin (2020) muodostaman kielitietoisuuden mallia, joka jakaantuu viiteen eri konkreettiseen luokassa näkyvään kielitietoisuuden osa-alueeseen.

Tulokset osoittivat, että kieltenopettajat näkivät kielitietoisuuden enimmäkseen sosiokulttuurisesta näkökulmasta läpi kouluaineiden ja koko koulua ohjaavana periaatteena. Kaikki haastateltavat pitivät kielitietoisuutta tärkeänä osana työtään, mutta kokivat saaneensa melko vähän koulutusta aiheesta. Kielitietoisuus ei erityisemmin korostunut koulujen toimintakulttuurissa tai kielimaisemassa. Kieleen tietoistaminen koettiin vaikeaksi erityisesti oppilaiden iän ja vasta kehittymässä olevien taitojen vuoksi. Siitä huolimatta englannin oppitunneilla oppilaita ohjattiin tiedostumaan kielestä monipuolisesti eri kielitietoisuuden ulottuvuuksia hyödyntäen tai huomioitiin oppilaiden spontaanit pohdinnat kielestä opetuskeskustelujen aikana. Eniten keskityttiin kielen huomioinnin ja kielellisen luovuuden ulottuvuuksiin, kun metakielellisen tiedon ja kulttuuri- ja kieliasenteiden ulottuvuuksia hyödynnettiin kaikkein vähiten. Kielitietoisuutta esiintyi opetuksessa runsaammin, kun opetusmenetelmät ja työtavat olivat toiminnallisia ja korostivat oppilaiden aktiivista toimijuutta.

Tutkimuksesta voidaan päätellä, ettei kielitietoisuus ole automaattisesti näkyvä tai selkeä osa koulujen toimintakulttuuria tai kielipedagogiikkaa, vaikka sen merkitys osana kouluarkea tunnustetaan. Opetuksen toteuttaminen pelkän opetussuunnitelman varassa ei välttämättä ole riittävä tuki laadukkaan kielitietoisuuden opetuksen toteuttamiseen. Jotta kielitietoisuuden hyödyt näkyisivät opetuksessa, opettajien tulisi saada enemmän työkaluja ja konkreettisuutta kielitietoisuuteen ja sen opetukseen liittyen. Lisäksi koulun johdon tulisi asettaa näkyvämmin toimintaedellytyksiä kielitietoiselle toimintakulttuurille, jotta se olisi luonteva ja konkreettisesti näkyvä osa kouluarkea.