Oraalimotoriikan ja yskimisvoiman yhteys aspiraatioriskiin ALS-potilailla

Abstract

Amyotrofinen lateraaliskleroosi eli ALS on harvinainen ja etenevä hermosoluja rappeuttava sairaus. Se on parantumaton liikuntakyvyttömyyteen ja lopulta kuolemaan johtava sairaus. Oikeanlaisella ja oireenmukaisella hoidolla voidaan kuitenkin pidentää sairastuneen henkilön elinikää ja parantaa tämän elämänlaatua. Puheterapeutti on tärkeä osa moniammatillista tiimiä, joka osallistuu oikeanlaisen kuntoutussuunnitelman laatimiseen ja toteuttamiseen. Puheterapeutti osallistuu ALS-potilaiden nielemisen arviointiin ja kuntoutukseen, sillä sairauden myötä ALS-potilailla alkaa esiintyä nielemisvaikeutta, joka voi ilmetä esimerkiksi aspiraationa. Aspiraatiolla tarkoitetaan tapahtumaa, jossa ruokaa tai juomaa päätyy kurkunpään ohi ilmateihin tai jopa keuhkoihin asti. Tämän pro gradu- työn tarkoitus oli selvittää, ovatko jotkin oraalimotorisen suoriutumisen osa-alueet tai yskimivoima yhteydessä aspiraatioriskiin ALS-potilailla. Tutkimuksessa tarkasteltiin oraalimotorisen suoriutumisen ja yskimisvoiman sekä aspiraatioriskin yhteyttä nestemäisellä, kiisselimäisellä sekä sosemaisella ruoan koostumuksella. Tutkimukseen valikoitui 24 ALS-potilasta. Oraalimotorista suoriutumista mitattiin Makkosen (2018) tätä tutkimusta varten kehittämällä oraalimotoriikan arviointimenetelmällä ja yskimisvoimaa mitattiin PCF-mittauksella. Aspiraatioriskiä mitattiin videofluorografiatutkimuksella. Aineistoa analysoitiin regressioanalyyseillä SPSS-ohjelmaa käyttäen. Oraalimotorinen suoriutuminen eli kyky liikuttaa tahdonalaisesti suun alueen eri osia ei ollut tässä tutkimuksessa merkitsevästi yhteydessä aspiraatioriskiin. Myöskään yskimisvoiman ja aspiraatioriskin väliltä ei löytynyt tässä tutkimuksessa yhteyttä. Tulokset olivat oraalimotorisen suoriutumisen osalta ristiriidassa aiemman tutkimuksen kanssa, sillä aiemman tutkimuksen mukaan oraalimotorisella suoriutumisella on yhteys aspiraatioriskiin. Jatkotutkimusta olisi hyvä tehdä suuremmalla otoskoolla, jotta olisi mahdollista tutkia tarkemmin oraalimotoriikan ja aspiraatioriskin välistä yhteyttä. Nielemiskuntoutus ja mahdollisen letkuruokinnan aloittaminen on tärkeää ajoittaa oikein, joten on hyödyllistä, että arvioivalla puheterapeutilla on käytössään erilaisia mittareita sille, onko potilaan aspiraatioriskissä tapahtunut muutoksia. Tämän tutkimuksen mukaan käytössä olleet oraalimotoriikan arviointimenetelmä sekä yskimisvoimamittaus eivät ole luotettavia työkaluja nielemisturvallisuuden arvioinnissa. Jatkotutkimuksissa voitaisiin kuitenkin hyödyntää tämän tutkimuksen perusteella esiin noussutta mahdollista yhteyttä kielen liikkeiden ja aspiraatioriskin välillä sellaisen mittarin kehittämiseksi, jolla nielemisturvallisuutta voitaisiin suuntaa-antavasti arvioida.