Oikeuden väärinkäytön kielto sananvapausrikoksissa
Peltonen, Veera (2022-11-11)
Oikeuden väärinkäytön kielto sananvapausrikoksissa
(11.11.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121672335
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121672335
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassa oikeuden väärinkäytön kiellon doktriinia suhteessa sananvapausrikoksiin. Päätutkimuskysymyksinä ovat, miten oikeuden väärinkäytön kielto soveltuu sananvapausrikoksiin ja tulisiko oikeuden väärinkäytön kieltoa soveltaa sananvapausrikoksissa nykyistä laajemmin. Tarkastelua ei ole rajattu mihinkään tiettyihin rikostunnusmerkistöihin, vaan käytän käsitettä sananvapausrikos yläkäsitteenä kaikille sellaisille rikoksille, joissa on kyse sananvapauden rangaistavasta väärinkäyttämisestä, eli sellaisesta ilmaisemisesta tai viestinnästä, joka ei saa sananvapaussuojaa.
Aiheen keskeisimmät säädökset ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen sananvapautta koskeva 10 artikla ja oikeuden väärinkäytön kieltoa koskeva 17 artikla. 10 artiklan 2 kohdassa on lueteltu sananvapauden sallitut rajoitusedellytykset, joiden kautta sananvapausrikoksia lähtökohtaisesti tarkastellaan. Oikeuden väärinkäytön kiellon doktriinin nojalla omia oikeuksia ei saa käyttää niin, että tarkoituksena on tehdä tyhjäksi toisten ihmisten ihmisoikeuksia tai rajoittaa niitä kohtuuttomasti. Mikäli sananvapausrikoksessa tekijän voidaan katsoa käyttäneen sananvapauttaan tällaisella tavalla, voidaan teko sulkea suoraan sananvapaussuojan ulkopuolelle toteamalla sen olevan oikeuden väärinkäyttöä.
EIS 17 artiklaa koskeva oikeuskäytäntö on paikoin epäjohdonmukaista ja vaikeasti hallittavaa. Lisäksi artiklaa on sovellettu sekä suoraan että välillisesti: joko artiklan nojalla kanne on hylätty suoraan, tai sitä on käytetty tulkinnan ja argumentaation apuna tuomioistuinharkinnassa. Tietyissä tapauskategorioissa soveltaminen on johdonmukaisempaa, mutta erityisesti vihapuheen eri muotoihin artiklaa on sovellettu vaihtelevasti. Oikeuskäytäntö onkin saanut osakseen kritiikkiä, ja osa oikeustieteilijöistä vastustaa 17 artiklan soveltamista ylipäätään ja katsoo, että kaikki tapaukset tulisi ratkaista 10.2 artiklan kautta.
Tutkimusote on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Käytännöllisen lainopin tavoitteen mukaisesti pyrin tutkielmallani palvelemaan oikeuskäytäntöä ja tarjoamaan perustellun tulkintakannanoton. Lain eri tulkintatavoista tutkielmassa keskeisin on teleologinen eli päämäärähakuinen tulkinta, jonka avulla pyrin löytämään yhteiskunnallisesta näkökulmasta parhaan mahdollisen tavan soveltaa oikeuden väärinkäytön kieltoa. Osa perusteluista nojautuu reaalisiin argumentteihin, ja keskeisiä tulkintaa ohjaavia arvoja tutkielmassa ovat demokratian suojelu, ihmisarvon loukkaamattomuus sekä yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys.
Keskeinen aineisto muodostuu 17 artiklaa koskevasta oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Näiden avulla muodostan käsitystä siitä, millaisin argumentein oikeuden väärinkäytön kieltoa ja sen soveltamista on puolustettu ja vastustettu. Tutkielman lopussa esitän johtopäätöksenäni, että oikeuden väärinkäytön kielto on käyttökelpoinen periaate, jolla on perustellusti asema oikeusjärjestelmässä. Erityisesti esitän, että kieltoa voisi jatkossa soveltaa systemaattisemmin epäsuorasti, jolloin se otettaisiin sananvapauden rajoitusedellytysten ohella huomioon tulkinta-apuna erilaisissa tapauksissa.
Avainsanat: sananvapaus, sananvapausrikos, oikeuden väärinkäytön kielto, vihapuhe
Aiheen keskeisimmät säädökset ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen sananvapautta koskeva 10 artikla ja oikeuden väärinkäytön kieltoa koskeva 17 artikla. 10 artiklan 2 kohdassa on lueteltu sananvapauden sallitut rajoitusedellytykset, joiden kautta sananvapausrikoksia lähtökohtaisesti tarkastellaan. Oikeuden väärinkäytön kiellon doktriinin nojalla omia oikeuksia ei saa käyttää niin, että tarkoituksena on tehdä tyhjäksi toisten ihmisten ihmisoikeuksia tai rajoittaa niitä kohtuuttomasti. Mikäli sananvapausrikoksessa tekijän voidaan katsoa käyttäneen sananvapauttaan tällaisella tavalla, voidaan teko sulkea suoraan sananvapaussuojan ulkopuolelle toteamalla sen olevan oikeuden väärinkäyttöä.
EIS 17 artiklaa koskeva oikeuskäytäntö on paikoin epäjohdonmukaista ja vaikeasti hallittavaa. Lisäksi artiklaa on sovellettu sekä suoraan että välillisesti: joko artiklan nojalla kanne on hylätty suoraan, tai sitä on käytetty tulkinnan ja argumentaation apuna tuomioistuinharkinnassa. Tietyissä tapauskategorioissa soveltaminen on johdonmukaisempaa, mutta erityisesti vihapuheen eri muotoihin artiklaa on sovellettu vaihtelevasti. Oikeuskäytäntö onkin saanut osakseen kritiikkiä, ja osa oikeustieteilijöistä vastustaa 17 artiklan soveltamista ylipäätään ja katsoo, että kaikki tapaukset tulisi ratkaista 10.2 artiklan kautta.
Tutkimusote on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Käytännöllisen lainopin tavoitteen mukaisesti pyrin tutkielmallani palvelemaan oikeuskäytäntöä ja tarjoamaan perustellun tulkintakannanoton. Lain eri tulkintatavoista tutkielmassa keskeisin on teleologinen eli päämäärähakuinen tulkinta, jonka avulla pyrin löytämään yhteiskunnallisesta näkökulmasta parhaan mahdollisen tavan soveltaa oikeuden väärinkäytön kieltoa. Osa perusteluista nojautuu reaalisiin argumentteihin, ja keskeisiä tulkintaa ohjaavia arvoja tutkielmassa ovat demokratian suojelu, ihmisarvon loukkaamattomuus sekä yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys.
Keskeinen aineisto muodostuu 17 artiklaa koskevasta oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Näiden avulla muodostan käsitystä siitä, millaisin argumentein oikeuden väärinkäytön kieltoa ja sen soveltamista on puolustettu ja vastustettu. Tutkielman lopussa esitän johtopäätöksenäni, että oikeuden väärinkäytön kielto on käyttökelpoinen periaate, jolla on perustellusti asema oikeusjärjestelmässä. Erityisesti esitän, että kieltoa voisi jatkossa soveltaa systemaattisemmin epäsuorasti, jolloin se otettaisiin sananvapauden rajoitusedellytysten ohella huomioon tulkinta-apuna erilaisissa tapauksissa.
Avainsanat: sananvapaus, sananvapausrikos, oikeuden väärinkäytön kielto, vihapuhe