Tehostetun matkustuskiellon ja tutkinta-arestin sisällöstä ja ongelmista
Ronkainen, Ville (2022-11-28)
Tehostetun matkustuskiellon ja tutkinta-arestin sisällöstä ja ongelmista
(28.11.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022122273288
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022122273288
Tiivistelmä
Vuoden 2019 alusta rikoksesta epäilty tai rikoksesta ehdottomaan vankeuteen tuomittu on voitu määrätä vangitsemisen tai vangittuna pitämisen sijasta teknisin välinein valvottuun tehostettuun matkustuskieltoon tai tutkinta-arestiin. Näitä uusia pakkokeinoja on kuitenkin käytetty hyvin vaihtelevasti, jos ollenkaan. Uusien pakkokeinojen ongelmakohdista olisi tärkeää saada tutkimustietoa, jotta niiden toimivuutta ja käyttöastetta olisi mahdollista parantaa tulevaisuudessa.
Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: (1) miten tehostettu matkustuskielto ja tutkinta-aresti sijoittuvat vangitsemisen ja matkustuskiellon väliin ja mikä on niiden sisältö, (2) miten paljon tehostettua matkustuskieltoa ja tutkinta-arestia on käytetty ja millaisia kokemuksia viranomaisilla on liittyen uusiin pakkokeinoihin, sekä (3) mitä lain tulkinnan ja soveltamisen kannalta ongelmallisia kohtia tehostettua matkustuskieltoa ja tutkinta-arestia koskevissa säännöksissä on erityisesti niiden määräämisen ja toimeenpanon osalta. Tutkielma sisältää vielä osion, jossa tarkastellaan uusien pakkokeinojen sääntelyn kehityssuuntaa sekä esitetään tutkinta-arestin käyttöalaa koskeva de lege ferenda -suositus. Tutkielman lopussa esitetään tutkimuskysymyksiä koskevat johtopäätökset.
Tutkielman suuntaus on pääasiassa lainopillinen niin, että ensimmäisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen tarkastelun yhteydessä käytettävänä lähdemateriaalina on hyödynnetty pääosin lainsäädäntöä, lain esitöitä sekä oikeuskirjallisuutta. Toisen tutkimuskysymyksen tarkastelun yhteydessä lähestymistapa on oikeusempiirinen, sillä siinä tarkastellaan uusien pakkokeinojen käyttömääriä koskevia tilastoja sekä uusien pakkokeinojen käyttöä käsitteleviä haastattelututkimuksia. Tutkielman pääpaino on kolmannen tutkimuskysymyksen yhteydessä käsiteltävien tulkintajuridisten ongelmakohtien tarkastelussa niin, että tarkastelun kohteeksi on poimittu uusien pakkokeinojen edellytyksiä, asiassa esittävää selvitystä, toimeenpanoa sekä velvoitteista poikkeamista ja niiden rikkomista koskevat säännökset.
Tehostettua matkustuskieltoa ja tutkinta-arestia koskevissa säännöksissä on tällä hetkellä useita sellaisia ongelmakohtia, jotka vaikuttavat esimerkiksi uusien pakkokeinojen määräämiseen ja niiden sujuvaan toimeenpanoon, ja joiden voidaan olettaa vähentävän niiden houkuttelevuutta. Kaikkia havaittuja ongelmia ei myöskään ole mahdollista poistaa laintulkinnan keinoin. Uusia pakkokeinoja koskevia säännöksiä on jouduttu ja joudutaan edelleen täsmentämään, minkä vuoksi on mahdollista pohtia, olisiko lainvalmisteluvaiheessa mahdollisesti voitu toimia huolellisemmin uusia pakkokeinoja koskevan sääntelyn toimivuuden varmistamiseksi.
Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: (1) miten tehostettu matkustuskielto ja tutkinta-aresti sijoittuvat vangitsemisen ja matkustuskiellon väliin ja mikä on niiden sisältö, (2) miten paljon tehostettua matkustuskieltoa ja tutkinta-arestia on käytetty ja millaisia kokemuksia viranomaisilla on liittyen uusiin pakkokeinoihin, sekä (3) mitä lain tulkinnan ja soveltamisen kannalta ongelmallisia kohtia tehostettua matkustuskieltoa ja tutkinta-arestia koskevissa säännöksissä on erityisesti niiden määräämisen ja toimeenpanon osalta. Tutkielma sisältää vielä osion, jossa tarkastellaan uusien pakkokeinojen sääntelyn kehityssuuntaa sekä esitetään tutkinta-arestin käyttöalaa koskeva de lege ferenda -suositus. Tutkielman lopussa esitetään tutkimuskysymyksiä koskevat johtopäätökset.
Tutkielman suuntaus on pääasiassa lainopillinen niin, että ensimmäisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen tarkastelun yhteydessä käytettävänä lähdemateriaalina on hyödynnetty pääosin lainsäädäntöä, lain esitöitä sekä oikeuskirjallisuutta. Toisen tutkimuskysymyksen tarkastelun yhteydessä lähestymistapa on oikeusempiirinen, sillä siinä tarkastellaan uusien pakkokeinojen käyttömääriä koskevia tilastoja sekä uusien pakkokeinojen käyttöä käsitteleviä haastattelututkimuksia. Tutkielman pääpaino on kolmannen tutkimuskysymyksen yhteydessä käsiteltävien tulkintajuridisten ongelmakohtien tarkastelussa niin, että tarkastelun kohteeksi on poimittu uusien pakkokeinojen edellytyksiä, asiassa esittävää selvitystä, toimeenpanoa sekä velvoitteista poikkeamista ja niiden rikkomista koskevat säännökset.
Tehostettua matkustuskieltoa ja tutkinta-arestia koskevissa säännöksissä on tällä hetkellä useita sellaisia ongelmakohtia, jotka vaikuttavat esimerkiksi uusien pakkokeinojen määräämiseen ja niiden sujuvaan toimeenpanoon, ja joiden voidaan olettaa vähentävän niiden houkuttelevuutta. Kaikkia havaittuja ongelmia ei myöskään ole mahdollista poistaa laintulkinnan keinoin. Uusia pakkokeinoja koskevia säännöksiä on jouduttu ja joudutaan edelleen täsmentämään, minkä vuoksi on mahdollista pohtia, olisiko lainvalmisteluvaiheessa mahdollisesti voitu toimia huolellisemmin uusia pakkokeinoja koskevan sääntelyn toimivuuden varmistamiseksi.