Lapsen kasvopreferenssin ja kasvojen katseluprosessin yhteys tunnekylmiin piirteisiin sekä valehtelukäyttäytymiseen

Abstract

Kasvopreferenssillä tarkoitetaan ihmisille ominaista taipumusta suunnata tarkkaavaisuus pidemmäksi aikaa kasvoihin kuin muihin objekteihin, ja tämä niin kutsuttu kasvopreferenssi on nähtävissä jo vastasyntyneillä vauvoilla. Kasvopreferenssin myötä vauva kiinnittää luontaisesti huomiota ihmisten kasvoihin ja oppii vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa lukuisia asioita. Kiinnittämällä huomion kasvoihin lapsi oppii muun muassa kommunikoimaan aikuisen kanssa, mallintamaan tunteita ja säätelemään niitä sekä tunnistamaan identiteettejä. Varhaisvaiheessa esiintyvät kasvopreferenssin puutteet voivat vaikuttaa merkittävästi myöhempään sosioemotionaaliseen kehitykseen. Heikko kasvopreferenssi on yhdistetty esimerkiksi myöhemmin havaittuun autismikirjoon. Kasvopreferenssin lisäksi voidaan tarkastella lasten tarkemman kasvoskannauksen kehittymistä. Kasvoskannauksen eli tarkemman katseluprosessin tarkastelu tuottaa tarkkaa tietoa siitä, miten lapsi katsoo kasvoja. Se miten lapsi katsoo kasvoja voi antaa merkittävää tietoa lapsen sosioemotionaalisesta kehityksestä tai siitä, miten lapsi oppii tyypillisen kehityksen kannalta tärkeitä tunnesäätelyn ja vuorovaikutuksen taitoja. Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko lapsen kasvopreferenssillä ja kasvojen katseluprosessilla yhteyttä myöhempään sosioemotionaaliseen kehitykseen, tunnekylmiin piirteisiin sekä niille ominaiseen valehtelukäyttäytymiseen. Kasvopreferenssiä ja katseluprosessia tutkittiin silmänliiketutkimuksilla, jotka toteutettiin lapsen ollessa 8 kuukauden ikäinen. Tunnekylmiä piirteitä arvioitiin itsearviointilomakkeilla 24, 48 ja 60 kuukauden iässä. Lisäksi valehtelukäyttäytymistä tutkittiin 60 kuukauden iässä kielletty lelu paradigmassa. Tämän tutkimuksen aineisto on peräisin Turun yliopiston FinnBrain- tutkimushankkeesta. FinnBrain on Turussa, Turun lähikunnissa ja Ahvenanmaalla meneillään oleva suomalainen pitkittäistutkimus, johon osallistuu noin 4000 perhettä. Tämän tutkimuksen aineisto on osaotos pitkittäistutkimuksesta ja lopullinen otos koostui 154 lapsesta, joilta oli saatavissa silmänliiketutkimukset. Tarkempi katseluprosessin analyysi pystyttiin toteuttamaan 93 lapselle, tunnekylmiä piirteitä mittaavat seurantatiedot saatiin 122 lapselta ja valehtelukäyttäytymistä mittaava muuttuja 57 lapselta. Kasvopreferenssiä tarkasteltiin nk. overlap asetelmalla, jossa tarkasteltiin lapsen tarkkaavaisuuden irrottamista kasvoista ja kontrollikuvista. Lapsen tarkemman katseluprosessin analyysissa tarkasteltiin lapsen kasvoskannauksen ajallisia ja spatiaalisia ominaisuuksia, tarkemmin fiksaatioiden määrää, kestoa ja peittoaluetta kasvoissa. Tunnekylmiä piirteitä arvioitiin vanhempien täyttämällä itsearviointilomakkeilla (Brief Infant Toddler Social Emotional Assesment BITSEA, Strengths and Difficulties Questionnaire SDQ, Child Behavior Checklist CBCL). Valehtelukäyttäytymistä mitattiin nk. kielletty lelu paradigmassa, jossa lasta kielletään katsomasta selän taakse laitettua lelua ja koodaamalla lapsen käytös tehtävän aikana sekä lapsen vastaus lelun katsomisesta. Kasvopreferenssillä ja tunnekylmillä piirteillä ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan yhteyttä. Kasvopreferenssillä ja valehtelukäyttäytymisellä havaittiin kuitenkin odotetun kaltainen yhteys eli 8 kuukauden iässä mitattu kasvopreferenssi oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi lapsilla, jotka valehtelivat 60 kuukauden ikäisenä kielletty lelu paradigmassa kuin lapsilla, jotka eivät valehdelleet. Katseluprosessilla eli fiksaatioiden määrällä, kestolla tai peittoalueella ei tutkimuksen mukaan ole yhteyttä tunnekylmiin piirteisiin tai valehtelukäyttäytymiseen.