Becoming workers: How young women negotiate their imagined futures in the Finnish work society

Abstract

This study examines how young women at the threshold between post-compulsory education and the labour market become workers and imagine their futures in the Finnish work society. More specifically, the study investigates how culturally shared and dominant scripts and ideals of the work society are negotiated, felt and lived by young women, showing how these scripts and ideals shape the aspirations of differently positioned young women.

The study is situated at the intersection of cultural sociology and the sociologies of gender, work and youth. Theoretically, it builds on previous debates on gender, work and subjectivity in the post-Fordist, postfeminist context. The study draws on interviews with 39 young women collected in Finland between 2017 and 2018. The participants of the research studied in the following two educational contexts: uppersecondary vocational education in social services and health care, and tertiary education in media and communication programmes in polytechnics. The interviews were complemented by periodical observations at the participants’ educational institutions.

The study comprises three sole-authored peer-reviewed articles and an integrative chapter. It identifies three sets of expectations that young women associate with their imagined futures and unpacks the contradictions associated with each set. First, the study maps how young women studying to become practical nurses in vocational education programmes negotiate the expectation of not ‘becoming stuck’ in institutionalised care work. The analysis revealed that the ethos of self-development celebrated in education often clashed with the accelerated work conditions that the participants encountered during their initial work experiences. Furthermore, the analysis shows that young women’s positions in the hierarchies of the Finnish work society constrained their possibilities of ‘moving forward’ from institutionalised care work. Second, the study examines how female media students in tertiary education negotiate the expectation of cultivating an individualised and productive subjectivity. The analysis showed the centrality of postfeminist and entrepreneurial imperatives in the negotiations of young women studying to become media workers, yet it also emphasises that young women’s engagement with these imperatives is ambivalent. Finally, the study scrutinises how the expectation of finding pleasure in work structures both the care work students’ and the media students’ narratives. The results showed that young women make sense of their imagined futures through the cultural ideal of emotionally fulfilling work and revealed the field-specific contradictions that the participants had to navigate to become aligned with this ideal.

By synthesising these findings, this study makes multiple contributions to scholarship. The study presents an approach that examines changes and continuities in post-Fordist work and its gendered aspects with theories of postfeminism and subjectivity. Consequently, the study suggests that the culturally dominant positioning of young women as autonomous, aspirational and self-optimising subjects is reflected in the research participants’ narratives. However, the analysis emphasises that young women’s engagement with this mode of subjectivity is not total and uncritical but pragmatic and contradictory. In addition, the study shows how young women’s positions in the hierarchies of Finnish society constrain their possibilities of inhabiting the culturally idealised, agentic, self-transforming and value-accruing subjectivity: the ideal practical nurse is still constituted as a gendered and racialised docile subject who stays in her place, while the ideal for media workers is to cultivate an entrepreneurial and economised subjectivity. Furthermore, the study demonstrates the need to consider how the culturally dominant work ethic, which invites people to approach work as a route to self-realisation, is lived at the subjective level through feelings. The study approaches the post-Fordist work ethic using feminist theorising on emotions and argues that self-directed emotional work plays a crucial role in shaping how young women become workers. Thus, the study indicates that socially shared, work-related feeling rules crucially inform young people’s work orientations in contemporary work societies.

---- Tämä tutkimus tarkastelee, miten koulutuksen ja työelämän taitekohdassa olevat nuoret naiset tulevat työntekijöiksi ja kysyy, millaisina he näkevät tulevaisuutensa suomalaisessa työyhteiskunnassa. Eritoten tutkimus kartoittaa, miten kulttuurisesti jaetut, arkijärkiset työn liittyvät ihanteet ja arvot kytkeytyvät nuorten naisten työhön liittämiin merkityksiin, kokemuksiin ja tunteisiin. Näin tarkastellaan sitä, miten työyhteiskunnan normatiiviset ihanteet muovaavat erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa olevien nuorten naisten työtä koskevia toiveita ja pyrkimyksiä.

Tutkimus paikantuu sukupuolen, työn ja kulttuurin sosiologian sekä nuorisotutkimuksen risteykseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kiinnittyy laajasti sukupuolta, työtä ja minuutta jälkiteollisessa ja postfeministisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa käsitteleviin keskusteluihin. Tutkimuksen aineisto koostuu vuosina 2017 ja 2018 kerätyistä haastatteluista 39 nuoren naisen kanssa. Tutkimuksen osallistujat opiskelivat kahdella koulutusalalla ja -tasolla: sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa koulutuksessa toisella asteella ja media- ja viestintäalan koulutuksessa ammattikorkeakouluissa kolmannella asteella. Haastatteluaineistoa on täydennetty koulutusohjelmissa kerätyllä havainnointimateriaalilla.

Tutkimus koostuu kolmesta yksinkirjoitetusta, vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenveto-osiosta. Tutkimusaineiston temaattisen analyysin perusteella tutkimus tunnistaa nuorten naisten työhön ja tulevaisuuteen liittämiä vaatimuksia ja näihin vaatimuksiin kytkeytyviä ristiriitoja. Ensimmäiseksi tutkimus kartoittaa, miten lähihoitajiksi opiskelevat nuoret naiset pyrkivät välttämään “jämähtämistä” laitostuneeseen hoitotyöhön. Tulokset osoittavat, että hoitajana kehittymisen eetos määrittää opiskelijoiden ammatillisia ihanteita, mutta tämä ihanne on ristiriidassa kustannustehokkaasti järkeistetyn, kiivastahtisen hoitotyön todellisuuden kanssa, mikä saa osan opiskelijoista kyseenalaistamaan lähihoitajaksi jäämisen. Samalla tulokset kertovat hoitotyön sisäisistä, risteävistä hierarkioista, joissa tehostettu ja aliresursoitu laitostunut hoitotyö määrittyy etenkin rodullistettujen ja toiseutettujen maahanmuuttajanaisten työksi. Toiseksi tutkimus tarkastelee, miten media-alalle valmistuvat nuoret naiset neuvottelevat alalla pärjäämiseen liittämiään vaatimuksia alati itseään kehittävästä ja tuotteliaasta minuudesta. Tulokset osoittavat, että postfeministiset ja yrittäjämäistä minuutta korostavat jäsennykset rakenteistavat media-alaa opiskelevien naisten työelämää ja itseä koskevia ymmärryksiä. Tutkimus esittää kuitenkin, että nuorten naisten sitoutuminen näihin jäsennyksiin on läpikotaisin ristiriitaista. Lopuksi tutkimus tuo yhteen media-alaa ja hoitoalaa opiskelevien nuorten naisten kokemukset ja osoittaa, että nuoret naiset jakavat normatiivisen ihanteen emotionaalisesti palkitsevasta työstä. Tutkimus tuo esiin, miten nuoret naiset ovat tunnetasolla kiinnittyneitä työhön ja osoittaa, miten oman minuuden linjaaminen emotionaalisesti palkitsevan työn ihanteen mukaiseksi edellyttää alakohtaisten, työhön liittyvien ristiriitojen ja epävarmuuksien käsittelemistä.

Kahta erilaista alaa ja niiden erityispiirteitä toisiinsa kontrastoimalla tutkimus piirtää monivivahteisen kuvan nuorten naisten kiinnittymisestä suomalaiseen työyhteiskuntaan 2010- ja 2020-lukujen taitteessa. Tutkimus osoittaa, että kulttuurisesti vallalla olevat käsitykset nuorista naisista yksilöllisinä, itseään kehittävinä ja autonomisina subjekteina jäsentävät haastateltujen nuorten naisten tapoja ymmärtää itseään ja työtä koskevia toiveitaan. Samalla tutkimus korostaa, että sitoutuminen näihin käsityksiin ei ole suoraviivaista tai täydellistä, vaan käytännöllistä ja ristiriitaista. Toisaalta tutkimus osoittaa, että postfeministiset kulttuuriset jäsennykset löytävät enemmän kaikupohjaa media-alalta, jossa ihannetyöntekijän oletetaan yrittäjämäisesti kehittävän omaa persoonaansa, kuin hoitoalalta, jossa ihannelähihoitaja määrittyy rodullistetuksi ja palvelualttiiksi subjektiksi. Lisäksi tutkimus esittää, että niin media- kuin hoitoalalla työntekijäksi tuleminen edellyttää emotionaalista itsetyötä, jota ohjaavat sosiaalisesti jaetut, työtä koskevat tunnesäännöt. Näin se tuottaa uusia teoreettisia näkökulmia työelämän sosiologiseen tarkasteluun lähestymällä jälkiteolliseen työhön liitettyä lupausta työstä itsen toteuttamisena feministisen tunteiden sosiologian lähtökohdasta.