Ryhmäkanne ympäristövahinkoasioissa – Tarve ja toteutus
Lähteenmäki, Lilli (2022-12-15)
Ryhmäkanne ympäristövahinkoasioissa – Tarve ja toteutus
Lähteenmäki, Lilli
(15.12.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301091967
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301091967
Tiivistelmä
Ympäristövahinkoasiat jätettiin ryhmäkannelain (RyhmäKL, 444/2007) soveltamisalan ulkopuolelle lainvalmistelun loppumetreillä. Tutkielmassa arvioidaan, josko sittenkin ympäristövahinkoasioissa tarvittaisiin ryhmäkannetta ja millaisena ryhmäkannesääntely tulisi toteuttaa. Tutkimussuuntauksena on pääasiallisesti ympäristöoikeudellinen arviointi- ja ohjauskeinotutkimus. Arvioitaessa voimassa olevan sääntelyn riittävyyttä vahingonkärsijöiden oikeuksiin pääsyssä ja ympäristövahinkojen ennaltaehkäisemisessä tutkielmassa hyödynnetään paitsi teoreettista, myös empiiristä aineistoa. Kvantitatiivinen aineisto ympäristövahinkojen ympäristövahinkolain (YVL, 737/1994) mukaista vahingonkorvausta koskevien tuomioistuinratkaisujen sekä ympäristönsuojelulain (YSL, 527/2014) ja vesilain (VL, 587/2011) mukaista vahingonkorvausta koskevien viranomaispäätösten vuosittaisista määristä 2005-2019, on koottu eri rekistereistä ja viranomaislähteistä. Kuvaa vahingonkärsijöiden asemasta täydentää ongelmatapausanalyysi Talvivaara Sotkamo Oy:n vuoden 2012 kipsisakka-altaan vuodosta seuranneiden korvausasioiden käsittelyprosessista. Arviointitutkimuksellisiin tarkoituksiin, oikean toteutustavan löytämiseksi, käytetään lainopin menetelmiä, oikeusvertailua sekä empiirisenä aineistona kuluttaja-asiamiehen edustajan teemahaastattelua. Tutkielman keskeistä kirjallista lähdeaineistoa ovat kollektiivista oikeussuojaa ja oikeuksiin pääsyä käsittelevä tutkimuskirjallisuus, RyhmäKL:n sekä YVL:n lainvalmisteluaineisto sekä Euroopan unionin kollektiivista oikeussuojaa käsittelevät dokumentit.
Tutkielmassa osoitetaan, ettei vahingonkärsijöiden oikeuksiin pääsy ympäristövahinkojen sattuessa toteudu riittävästi ilman ryhmäkannetta. Viime kädessä oikeuksiin pääsy riippuu ryhmäkannesääntelyn toteutustavasta. Vahingonkärsijöiden oikeuksiin pääsyn ja RyhmäKL:n ympäristövahinkoja ennaltaehkäisevän pelotevaikutuksen maksimoimiseksi tulisi ryhmäkannesääntelyn soveltamisalaan lukea YVL:n mukaiset ympäristövahingot mahdollisimman laaja-alaisesti, sisältäen myös erityislakien mukaiset vesistövahinkoasiat. Samoin tulisi ryhmäkanteiden kanneoikeus antaa yksityishenkilöille ja ympäristöjärjestöille. Ryhmän muodostamisessa tulisi omaksua hybridimalli opt-in ja opt-out -mallien välillä. Ryhmäkanteiden mahdollistamiseksi ulkopuolista rahoitusta, ennen kaikkea joukkorahoitusta, voidaan pitää varteenotettavimpana rahoituskeinona.
Tutkielmassa osoitetaan, ettei vahingonkärsijöiden oikeuksiin pääsy ympäristövahinkojen sattuessa toteudu riittävästi ilman ryhmäkannetta. Viime kädessä oikeuksiin pääsy riippuu ryhmäkannesääntelyn toteutustavasta. Vahingonkärsijöiden oikeuksiin pääsyn ja RyhmäKL:n ympäristövahinkoja ennaltaehkäisevän pelotevaikutuksen maksimoimiseksi tulisi ryhmäkannesääntelyn soveltamisalaan lukea YVL:n mukaiset ympäristövahingot mahdollisimman laaja-alaisesti, sisältäen myös erityislakien mukaiset vesistövahinkoasiat. Samoin tulisi ryhmäkanteiden kanneoikeus antaa yksityishenkilöille ja ympäristöjärjestöille. Ryhmän muodostamisessa tulisi omaksua hybridimalli opt-in ja opt-out -mallien välillä. Ryhmäkanteiden mahdollistamiseksi ulkopuolista rahoitusta, ennen kaikkea joukkorahoitusta, voidaan pitää varteenotettavimpana rahoituskeinona.