Turvattomuus ja subjektiivinen hyvinvointi Suomessa : Tuloksia Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa 2020 -kyselystä
Rekola, Aada (2022-12-15)
Turvattomuus ja subjektiivinen hyvinvointi Suomessa : Tuloksia Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa 2020 -kyselystä
(15.12.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301122542
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301122542
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee koetun turvattomuuden ja subjektiivisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä, sekä erilaisten sosiodemografisten tekijöiden yhteyttä turvattomuuden kokemiseen. Tutkielman tarkoituksena on antaa tietoa siitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä turvattomuuden kokemiseen ja selvittää, onko koetun hyvinvoinnin ja turvattomuuden välillä yhteyttä. Tutkielma on kvantitatiivinen ja sen aineistona toimii Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa 2020-kysely, johon on vastannut 2700 iältään 18–79-vuotiasta suomalaista.
Turvattomuuden kokemista arvioidaan erilaisten rikosten uhriksi joutumisen pelolla, kokemuksilla yksin pimeällä kävelemisen turvallisuudesta sekä tarkastelemalla mielipidettä siitä, onko Suomi turvallinen maa. Subjektiivista hyvinvointia arvioidaan useilla mittareilla, kuten kuinka hyväntuuliseksi vastaaja mieltää itsensä, mikä on hänen yleinen mielialansa, kuinka onnelliseksi hän tuntee itsensä ja kuinka tyytyväinen hän on elämäänsä. Tutkielmassa analysoitavia sosiodemografisia muuttujia ovat ikä, sukupuoli, talotyyppi, tulot ja koulutusaste.
Aineistoa analysoidaan määrällisin menetelmin lineaarisella ja logistisella regressioanalyysilla. Tulosten mukaan turvattomuuden kokeminen ja subjektiivinen hyvinvointi ovat usein yhteydessä toisiinsa. Korkea turvattomuus on yhteydessä huonompaan mielialaan ja elämään tyytymättömyyteen ja olonsa kokeminen turvalliseksi taas korkeampaan mielialaan, onnellisuuteen ja elämään tyytyväisyyteen. Turvattomuuteen yhteydessä olevia sosiodemografisia tekijöitä ovat naissukupuoli, korkea ikä ja matala koulutustaso. Omakotitalo- ja paritalossa asuvat pelkäävät korkeammalla todennäköisyydellä asuntomurron kohteeksi joutumista, kun taas kerrostaloissa asuvat pelkäävät korkeammalla todennäköisyydellä yksin pimeällä liikkumista. Tulot eivät tässä tutkielmassa nousseet tilastollisesti merkitseväksi tekijäksi turvattomuuden suhteen. Tutkielman tuloksia verrataan aiempien hyvinvointia ja turvattomuutta käsittelevien tutkimusten tuloksiin.
Turvattomuuden kokemista arvioidaan erilaisten rikosten uhriksi joutumisen pelolla, kokemuksilla yksin pimeällä kävelemisen turvallisuudesta sekä tarkastelemalla mielipidettä siitä, onko Suomi turvallinen maa. Subjektiivista hyvinvointia arvioidaan useilla mittareilla, kuten kuinka hyväntuuliseksi vastaaja mieltää itsensä, mikä on hänen yleinen mielialansa, kuinka onnelliseksi hän tuntee itsensä ja kuinka tyytyväinen hän on elämäänsä. Tutkielmassa analysoitavia sosiodemografisia muuttujia ovat ikä, sukupuoli, talotyyppi, tulot ja koulutusaste.
Aineistoa analysoidaan määrällisin menetelmin lineaarisella ja logistisella regressioanalyysilla. Tulosten mukaan turvattomuuden kokeminen ja subjektiivinen hyvinvointi ovat usein yhteydessä toisiinsa. Korkea turvattomuus on yhteydessä huonompaan mielialaan ja elämään tyytymättömyyteen ja olonsa kokeminen turvalliseksi taas korkeampaan mielialaan, onnellisuuteen ja elämään tyytyväisyyteen. Turvattomuuteen yhteydessä olevia sosiodemografisia tekijöitä ovat naissukupuoli, korkea ikä ja matala koulutustaso. Omakotitalo- ja paritalossa asuvat pelkäävät korkeammalla todennäköisyydellä asuntomurron kohteeksi joutumista, kun taas kerrostaloissa asuvat pelkäävät korkeammalla todennäköisyydellä yksin pimeällä liikkumista. Tulot eivät tässä tutkielmassa nousseet tilastollisesti merkitseväksi tekijäksi turvattomuuden suhteen. Tutkielman tuloksia verrataan aiempien hyvinvointia ja turvattomuutta käsittelevien tutkimusten tuloksiin.