Työnantajan tosiasiallinen yksinoikeus luopua työehtosopimusjärjestelmän yleissitovuudesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan työnantajan yksinoikeutta luopua työehtosopimusten yleissitovuudesta. Tutkimuskysymyksenä tutkielmassa kysytään, onko työnantajalla tosiasiallisesti mahdollisuus luopua työehtosopimuksen yleissitovuudesta yksipuolisesti vai pystyykö työntekijäpuoli estämään tämän tehokkaasti? Tutkielman metodeiksi on valittu lainoppi ja de lege ferenda. Tutkimuskysymykseen vastataan teknologia- ja metsäteollisuudessa käytyjen työehtosopimusneuvotteluiden perusteella ja todetaan, että työnantajan yksinoikeutta rajoittavat yleissitovuuden työsopimuslain mukainen aukollinen määrittely, edellisen työehtosopimuksen jälkivaikutus ja työntekijäpuolen työtaistelutoimet. Työehtosopimus määritellään työsopimuslain mukaan yleissitovaksi silloin, kun se on valtakunnallinen ja asianomaisella alalla edustettavana pidetty ja yksittäisen yrityksen työehtosopimusta ei voida vahvistaa yleissitovaksi. Jos yksittäisellä alalla vahvistetaan vain työehtosopimuksia, joista yksikään ei ylitä ns. 50 prosentin kattavuutta alan työntekijöistä – eli edustavuuskriteeri ei täyty – alalle ei voida lähtökohtaisesti vahvistaa yleissitovaa työehtosopimusta. Oikeuskäytännössä on kuitenkin vahvistettu työehtosopimuksia yleissitoviksi silloinkin, kun niiden kattavuus on ollut selvästi alle tämän. Työnantajan tulkinnan mukaan edellisellä työehtosopimuksella ei myöskään ole jälkivaikutusta tilanteessa, jossa uudesta valtakunnallisesti työehtosopimuksesta ei olla sopimassa vanhojen sopimuskumppaneiden välille, joten vanhat työehdot eivät päde enää edellisen sopimuksen päättymisen jälkeen. Työntekijäpuoli voi halutessaan vastustaa uuden tyyppisten työehtosopimusten solmimista työtaistelukeinoin, mutta vahvalla vientivetoisella kansainvälisellä yhtiöllä on suuremmat resurssit kuin työntekijäpuolella, joten työntekijäpuoli ei pysty tosiasiallisesti estämään tällaisen yhtiön ambitioita yleissitovuudesta luopumisesta, joten työntekijäpuoli on lähes pakotettu yritys- ja toimialakohtaisiin työehtosopimuksiin. Koska erityisesti työnantajapuoli on onnistunut tulkitsemaan epäselvää oikeustilaa omista lähtökohdistaan, tutkielman de lege ferenda -osiossa esitetään lainsäädäntömuutoksia asiantilan parantamiseksi. Ensinnäkin työehtosopimus voitaisiin vahvistaa yleissitovaksi, vaikka kyseessä olisi yrityskohtainen työehtosopimus tai vaihtoehtoisesti edustavuus voitaisiin määritellä työntekijöiden järjestäytymisen perusteella. Lisäksi tutkielmassa esitetään, että työehtosopimuksen jälkivaikutuksesta tulisi säätää laintasoisesti ja erityisesti järjestäytymättömien työnantajien tulisi saada sopia työehtosopimuksista suoraan henkilöstönsä kanssa.