Kirjallisuus ja lukeminen tukemassa lapsen sekä vanhemman minäpystyvyyttä : Minäpystyvyyden kokemuksia äitien kuvaamana
Laine, Mari (2022-12-21)
Kirjallisuus ja lukeminen tukemassa lapsen sekä vanhemman minäpystyvyyttä : Minäpystyvyyden kokemuksia äitien kuvaamana
(21.12.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301163148
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301163148
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin Rinnalla-hankkeen iltasatukirjahyllyä käyttäneiden vanhempien puheessa ilmeneviä minäpystyvyyden kokemuksia. Tavoitteena oli selvittää, millaisia minäpystyvyyden kokemuksia haastatteluissa ilmenee, miten kirjallisuus näyttää tukevan vanhemman ja lapsen minäpystyvyyttä sekä mitkä tekijät vaikuttavat lukemiseen liittyvään pystyvyyteen.
Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin ja analyysimenetelmäksi valikoitui teoriaohjaava sisällönanalyysi. Aineisto koostui kymmenestä yksilöhaastattelusta, jotka on kerätty osana Rinnalla-hanketta. Rinnalla-hankkeessa tutkittiin taide- ja kerrontalähtöisiä menetelmiä osana lasten sosiaalisemotionaalisten taitojen oppimista. Tutkimus toteutettiin vuosina 2018−2020 viiden kunnan alueella. Kaikki haastatellut olivat äitejä ja haastattelut toteutuivat teemahaastatteluina. Haastatteluista analysoitiin äitien puheesta ilmeneviä minäpystyvyyteen liittyviä kokemuksia.
Sisällönanalyysissä ilmeni kolme pääteemaa: vanhemmuuspystyvyys, kirjallisuuteen liittyvä minäpystyvyys ja kirjallisuuden vaikutus sosiaalisemotionaaliseen pystyvyyteen. Tulokset osoittivat, että kirjallisuus tukee vanhemmuuteen liittyvää pystyvyyttä ja vanhemmat saivat kirjallisuudesta apua ratkaista kasvatukseen liittyviä haasteita. Lisäksi kirjallisuudesta saatiin apua sosiaalisiin haasteisiin, kuten pulmiin kaverisuhteissa sekä koulunaloituksessa. Lukemiseen liittyvät minäpystyvyyden tekijät jaoteltiin pystyvyyttä parantaviin ja heikentäviin tekijöihin: parantavia tekijöitä olivat esimerkiksi lukutaito ja lukurutiinit, kun taas heikentäviä tekijöitä olivat lukihäiriö sekä painostus lukemiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lukeminen parantaa lukemiseen liittyvää minäpystyvyyttä. Vanhemmat saivat kirjallisuudesta tukea kasvatukseen sekä työkaluja käsitellä lasten kanssa vaikeita aiheita, kuten kuolemaa, ystävyyssuhteita ja kiusaamista. Kirjallisuus toimi myös lapsen välineenä käsitellä omia tunteita ja keinona rauhoittua. Oikein valittu kirjallisuus on hyvä keino parantaa yksilön minäpystyvyyttä liittyen tunteiden säätelyyn sekä parantamaa lukemiseen liittyvää minäpystyvyyttä. Aiheesta kuitenkin tarvitaan lisää tutkimustietoa niin, että pääasiallisena tutkimusaiheena on minäpystyvyys.
Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin ja analyysimenetelmäksi valikoitui teoriaohjaava sisällönanalyysi. Aineisto koostui kymmenestä yksilöhaastattelusta, jotka on kerätty osana Rinnalla-hanketta. Rinnalla-hankkeessa tutkittiin taide- ja kerrontalähtöisiä menetelmiä osana lasten sosiaalisemotionaalisten taitojen oppimista. Tutkimus toteutettiin vuosina 2018−2020 viiden kunnan alueella. Kaikki haastatellut olivat äitejä ja haastattelut toteutuivat teemahaastatteluina. Haastatteluista analysoitiin äitien puheesta ilmeneviä minäpystyvyyteen liittyviä kokemuksia.
Sisällönanalyysissä ilmeni kolme pääteemaa: vanhemmuuspystyvyys, kirjallisuuteen liittyvä minäpystyvyys ja kirjallisuuden vaikutus sosiaalisemotionaaliseen pystyvyyteen. Tulokset osoittivat, että kirjallisuus tukee vanhemmuuteen liittyvää pystyvyyttä ja vanhemmat saivat kirjallisuudesta apua ratkaista kasvatukseen liittyviä haasteita. Lisäksi kirjallisuudesta saatiin apua sosiaalisiin haasteisiin, kuten pulmiin kaverisuhteissa sekä koulunaloituksessa. Lukemiseen liittyvät minäpystyvyyden tekijät jaoteltiin pystyvyyttä parantaviin ja heikentäviin tekijöihin: parantavia tekijöitä olivat esimerkiksi lukutaito ja lukurutiinit, kun taas heikentäviä tekijöitä olivat lukihäiriö sekä painostus lukemiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lukeminen parantaa lukemiseen liittyvää minäpystyvyyttä. Vanhemmat saivat kirjallisuudesta tukea kasvatukseen sekä työkaluja käsitellä lasten kanssa vaikeita aiheita, kuten kuolemaa, ystävyyssuhteita ja kiusaamista. Kirjallisuus toimi myös lapsen välineenä käsitellä omia tunteita ja keinona rauhoittua. Oikein valittu kirjallisuus on hyvä keino parantaa yksilön minäpystyvyyttä liittyen tunteiden säätelyyn sekä parantamaa lukemiseen liittyvää minäpystyvyyttä. Aiheesta kuitenkin tarvitaan lisää tutkimustietoa niin, että pääasiallisena tutkimusaiheena on minäpystyvyys.