Äidin raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennus- ja ahdistuneisuusoireilun yhteys lapsen varhaiseen sosioemotionaaliseen kehitykseen ylipainoisilla ja lihavilla äideillä

Abstract

Raskausaika sekä synnytyksen jälkeinen aika on erityinen ajanjakso, joka voi joskus altistaa tulevan äidin psyykkiselle oireilulle. Arviolta noin 20 % äideistä kokee masennus- tai ahdistuneisuusoireita raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen. Äidin perinataaliajan masennus- ja ahdistuneisuusoireilla on todettu olevan lukuisia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Myös lapsen sosioemotionaalisen kehityksen on todettu muovaantuvan varhaisen vuorovaikutuksen ja äidin emotionaalisen tilan mukaan. Vaikka äidin masennus- ja ahdistuneisuusoireilua on tutkittu paljon, vähemmän tiedetään oireiden ajoittumisen, keston, voimakkuuden ja oireilussa tapahtuvien muutosten yhteydestä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Aihetta ei myöskään ole tutkittu ylipainoisten ja lihavien äitien keskuudessa, vaikka ylipainolla ja lihavuudella on todettu yhteyksiä niin lapsen kehitykseen, kuin äidin masennus- ja ahdistuneisuusoireiluun. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, onko äidin perinataaliajan masennus- ja ahdistuneisuusoireilu yhteydessä lapsen varhaiseen sosioemotionaaliseen kehitykseen ylipainoisten ja lihavien äitien keskuudessa. Erityisesti tässä tutkielmassa tarkastellaan äidin oireilun eri kehityskulkujen yhteyttä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Lapsen sosioemotionaalista kehitystä tarkastellaan sosioemotionaalisen kompetenssin ja ongelmakäyttäytymisen kautta.

Tämä tutkimus on osa Varhainen ravitsemus ja terveys -tutkimusryhmän Raskausdiabetes ja Ravinto - tutkimusta, joka aloitettiin Turun yliopistossa vuonna 2013. Äidin masennus- ja ahdistuneisuusoireilua arvioitiin yhteensä kaksi kertaa raskauden aikana ja kolme kertaa synnytyksen jälkeen. Masennusoireiden arviointiin käytettiin Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) - kyselylomaketta ja ahdistuneisuusoireiden arviointiin The Symptom Check-List-90 (SCL-90) - kyselylomaketta. Lapsen sosioemotionaalista kehitystä arvioitiin käyttäen Brief Infant-Toddler Social and Emotional Assessment (BITSEA) -lomaketta, jonka vanhempi täytti lapsen ollessa 12 ja 24 kuukauden ikäinen. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin t-testin, Pearsonin korrelaatiokertoimen ja varianssianalyysin avulla. Äidin oireilun ja lapsen kehityksen välisiä yhteyksiä tarkasteltiin lisäksi erikseen lapsen sukupuolen mukaan.

Tutkimuksessa todettiin, että äidin perinataaliajan masennus- ja ahdistuneisuusoireilu on yhteydessä lapsen heikompaan sosioemotionaaliseen kehitykseen. Yhteydet näkyvät vahvemmin arvioitaessa lapsen sosioemotionaalista kehitystä 24 kuukauden, kuin 12 kuukauden iässä ja yhteydet ovat vahvempia äidin masennusoireiden, kuin ahdistuneisuusoireiden osalta. Tutkimuksessa todettiin lasten sosioemotionaalisessa kehityksessä olevan eroa tyttöjen ja poikien välillä ja yhteydet äidin oireilun ja lapsen sosioemotionaalisen kehityksen välillä voivat olla erilaisia tyttöjen ja poikien kohdalla. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että äidin synnytyksen jälkeinen masennusoireilu on vahvemmin yhteydessä tyttöjen heikompaan sosioemotionaaliseen kehitykseen ja äidin raskauden aikainen masennusoireilu vahvemmin yhteydessä poikien heikompaan sosioemotionaaliseen kehitykseen. Vaikka tässä tutkimuksessa äidin ahdistuneisuusoireilla todettiin yhteys lapsen heikompaan sosioemotionaaliseen kehitykseen, ahdistuneisuusoireiden eri kehityskuluilla ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa ollut yhteyttä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen.