Vastarintaa, ikäleikkiä ja aktivistimummoja. Vanhenemisen kotimaiset mediakuvastot

Abstract

Väestön ikääntymisen myötä vanhenemiseen liittyvät kulttuuriset käsitykset ja tulkinnat ovat murrostilassa. Media on yksi keskeinen areena, jossa ikääntymiseen liittyvää kulttuurista mielikuvitusta tuotetaan, arkipäiväisiä käsityksiä muokataan ja ikääntymisen eri ulottuvuuksia tehdään ymmärrettäväksi. Mediaesitykset vahvistavat tiettyjä tapoja jäsentää ikääntymistä sekä rakentavat käsityksiä vanhempien ihmisten olemuksesta, kyvyistä, roolista ja merkityksestä yhteiskunnassa. Väitöskirja selvittää, millaisia kulttuurisia kuvastoja ja käsityksiä ikääntymisestä, vanhemmista ihmisistä ja elämän jälkipuolesta tuotetaan ja haastetaan 2000-luvun suomalaisessa mediamaisemassa.

Väitöskirja koostuu neljästä tutkimusartikkelista ja yhteenveto-osasta. Kaksi ensimmäistä artikkelia tutkivat, miten vanhuutta ja vanhempia naisia representoidaan kotimaisessa fiktioelokuvassa. Kolmas artikkeli taas jäljittää vanhenevaan ruumiiseen ja elämän jälkipuoliskoon liittyviä kulttuurisia odotuksia ja normeja kahdessa TV-muuttumisleikissä. Neljäs artikkeli pureutuu vanhempien naisten toimijuuteen sosiaalisessa mediassa ja itserepresentaatioiden mahdollisuuksiin moninaistaa iän ja ikääntymiseen kuvastoja sekä niitä koskevia käsityksiä.

Tutkimus sijoittuu humanistisesta tutkimusperinteestä ammentavan mediatutkimuksen ja kulttuurigerontologian kohtaamispisteisiin. Työssä on sukupuolisensitiivinen ote, mikä näkyy siten, että naisten ikääntymistä koskevat ulottuvuudet ja keskustelut nousevat tutkimuksessa keskeiseen osaan. Tutkimuksen lähtökohtana on näkemys, että todellisuus on sosiaalisesti rakentunut ja että medialla on keskeinen rooli ihmisten sosiaalisten maailmojen rakentamisessa. Representaatio taas toimii tutkimusasetelmassa keskeisenä käsitteenä ja menetelmänä. Analyysissa käytetään tulkitsevaa menetelmää, jossa sama representaatio voi kantaa keskenään ristiriitaisia merkityksiä ja monenlaisia tulkinnan mahdollisuuksia.

Tutkimusaineisto on tarkoituksella monimediainen ja heijastelee sitä mediamaisemaa, jossa eri medialähteistä peräisin oleva ”ikäshow” eli ikään ja ikääntymiseen liittyvät sukupuolittuneet merkitykset muodostuvat mediarajoja ylittävissä representaatioiden verkostoissa. Kysymykset representaatiosta, iän ja ikääntymisen kulttuurisesta ja sukupuolittuneesta rakentumisesta sekä ikäidentiteeteistä kulkevat mukana kaikissa artikkeleissa hieman eri painotuksin.

Vanhenemiseen liitetään tutkitusti paljon yksipuolisia stereotypioita, kielteisiä merkityksiä ja ageistisia käsityksiä. Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, että tietyt esittämisen konventiot ja alustat voivat avata tilan, jotka mahdollistavat sekä ikääntymiseen ja ikääntyneisiin liittyvien stereotypioiden ja polarisoituneiden kuvastojen haastamisen, että moninaisempien ja monimerkityksellisempien iän ja ikääntymisen representaatioiden tuottamisen. Väitöskirja tarjoaa vaihtoehtoisia tulkintoja vanhempien naisten esittämisestä komedian ja dementian kontekstissa sekä haastaa tutkimuksen yleisimmin tarjoamia paikkoja ja identiteettejä vanhemmille naisille. Tutkimuksen kriittinen katse kohdistuu myös laajempiin ikääntymistä koskeviin kulttuurisiin ajattelumalleihin ja vallitseviin yhteiskunnallisiin tulkintakehyksiin, jotka ohjailevat ymmärryksiä väestön ikääntymiseen liittyvistä ilmiöistä.

Eri sosiaalisten kategorioiden ja ryhmien kulttuuriseen representoimiseen liittyvistä kysymyksistä ja poliittisuudesta on mediatutkimuksessa keskusteltu runsaasti jo usean vuosikymmenen ajan. Tutkimukseni kontribuoi tähän keskusteluun nostamalla iän keskiöön. Iän mediarepresentaatioita on toki tutkittu aikaisemminkin, mutta tarkastelut ovat pääsääntöisesti kohdentuneet nuorempien ikäryhmien edustajiin. Käsillä oleva tutkimus on kiinnostunut nimenomaan ikäjatkumon toisesta päästä. Kulttuurigerontologinen tulokulmani täydentää lisäksi ikääntymisen keskusteluja, joissa biolääketieteelliset ja sosiaalipoliittiset näkökulmat tapaavat olla hallitsevassa asemassa.

<b>Resistance, playing with age identities and activist grannies: Portrayals of ageing in the Finnish media</b>

Due to population ageing, cultural conceptions and portrayals of ageing are in flux. The media is a significant arena in which the cultural imagining of ageing is produced, everyday understandings are shaped, and different aspects of ageing made visible. Concurrent with the media portrayals that reinforce certain ways of making sense of ageing they also construct conceptions of the roles, competences, and significance of older people in our society. This dissertation investigates the Finnish media landscape of the 2000s and what it produces and challenges as regards cultural imageries, understandings of ageing, older individuals and later life.

The study draws on humanistic media studies and cultural gerontology, and utilizes a gender sensitive approach. Specifically, questions related to women and ageing are the focal point of the discussions. The research builds on social constructionism and on the understanding that the media has a significant role in constructing our social worlds. Media representation works as a central concept in the study and the analysis uses interpretative method where the same representation can carry many possible meanings and interpretations, also contradictory ones.

The dissertation contains an introduction and four research articles. The first two articles explore the ways in which later life and older women are represented in Finnish fiction film of the 2000s and the third article tracks the cultural expectations and norms constructed in two ageing-related TV-makeover shows. The fourth article focuses on older women’s agency in social media and examines the possibilities of self-representation to diversify imageries and understandings of age and ageing. The research material consists of representations from a variety of media forms and from different genres to reflect the media environment that currently surrounds us and where gendered representations of age and ageing are produced. Question related to representation, identity, and cultural and gendered construction of age are discussed in each article albeit from slightly different angles.

Earlier research has shown that there are many one-sided stereotypes, ageist conceptions and negative meanings assigned to ageing. This study shows, however, that certain conventions and arenas of representation can generate spaces that challenge stereotypical and polarizing portrayals of ageing and older adults; such spaces make it possible to produce representations that are more nuanced and diverse than those generally seen in the media. The dissertation presents alternative interpretations of older comedic female characters in film, and also challenges the positions and identities often offered to older women by researchers. Whilst also following the tradition of cultural gerontology, the study critically examines prevailing interpretations and wider cultural modes of thinking which guide our understandings related to phenomena of the ageing population.

In media studies question related to cultural representation of different social categories and groups have been under discussion for several decades now. This study contributes to these discussions by focusing on age and older adults as earlier investigations on age representations in the media have mainly explored younger age groups and their representatives. In addition, the cultural gerontological approach of this dissertation adds to the discussions on ageing which are dominated by biomedical and sociopolitical perspectives.