Mid-term satisfaction and outcome of open Latarjet procedure – a retrospective analysis of 90 operated patients
Rantomaa, Oona (2023-01-14)
Mid-term satisfaction and outcome of open Latarjet procedure – a retrospective analysis of 90 operated patients
Rantomaa, Oona
(14.01.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023021026735
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023021026735
Tiivistelmä
Background: Latarjet operation has gained growing popularity in treating anteroinferior shoulder instability.
The aim of this study was to evaluate clinical and radiological outcomes after an open Latarjet procedure.
Materials and methods: Patient data regarding open Latarjet operation at Turku University Hospital
between 2007 and 2018 was retrieved together with data on possible prior and/or revision surgeries. The
patients were called for a follow-up visit where clinical and radiological treatment outcome were
evaluated.
Results: 123 Latarjet operations were performed during the 12 year period, and 90 patients (91 shoulders)
were available for questionnaire follow-up (drop-out rate 26 %) at mean 7.9 years (SD 2.8) follow-up. The
mean age of the patients at index operation was 33.6 (SD 13.0). 39 (43 %) operations were performed as a
revision to a prior arthroscopic soft tissue operation to treat instability. 88 (98 %) patients were very
satisfied or satisfied to treatment outcome at follow-up. 5 (6 %) of the patients reported re-dislocation
during the follow-up. The mean VAS score at follow-up was 0.4 (SD 1.1), SSV 7.5 (SD 1.1), and WOSI 82.1
(SD 19.2). Control radiographs were available in 66 shoulders. Radiographs showed osteoarthritis of the
glenohumeral joint at follow-up in 8 patients with a progression in 5 patients when compared to
preoperative imaging. The transferred coracoid was radiologically flush, medial, or lateral in 65 (71 %), 1 (1
%) and 0 patients, respectively.
Conclusion: Latarjet operation in the treatment of anteroinferior instability of the shoulder is associated
with high patient satisfaction and low risk of re-dislocation in mid-term follow-up. Leikkaushoito uusiutuvan olkapään epävakauden hoidossa on useimmiten kannattavaa parantamaan sekä
olkapään toimintakykyä että vakautta, mutta myös välttämään myöhempi lapaluun ja olkaluun välisen
nivelen kuluma, joka aiheuttaa potilaalle oireita. Pehmytkudokseen kohdistuvissa toimenpiteissä, kuten
Bankartin toimenpiteessä, on suuri riski hoidon epäonnistumiselle ja olkapään uudelleen sijoiltaanmenolle,
erityisesti nuorilla ja fyysisesti aktiivisilla potilailla. Michael Latarjet kuvasi 1954 toimenpiteen olkapään
epävakauden hoidossa, jossa korppilisäkkeen siirto saisi aikaan aiempaa paremman vakauden olkapäähän.
Siitä lähtien Latarjetin toimenpide on todettu tehokkaaksi ja yhä jatkuvasti suositummaksi
leikkausmenetelmäksi, ja siitä on edelleen kehitetty useita edistyksellisempiä leikkaustekniikoita.
Latarjetin operaatiossa korppilisäke katkaistaan ja siirretään yhdessä m. biceps brachiin sekä m. brachialiksen
muodostaman jänteen kanssa m. subscapulariksen läpi lapaluun kaulaan, ja kiinnitetään lapaluun
nivelkuopan eli glenoidan reunan viereen. Tämä uudenlainen rakenne saa aikaan vakaamman vaikutuksen
perustuen sekä luiseen että pehmytkudoksiseen rakenteeseen. Latarjetin epäanatominen luonne on
kuitenkin nostanut esiin huolen sen pitkäaikaisvaikutuksista lapaluun ja olkaluun välisen nivelen
rappeumaan. Lisäksi potilaiden tyytyväisyys tulokseen sekä toimenpiteen vakauttavan vaikutuksen kesto on
kyseenalaistettu.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida keskipitkän seuranta-ajan jälkeen potilaiden tyytyväisyyttä sekä
uusia sijoiltaanmenoja avoimen Latarjetin leikkauksen jälkeen. Arvioimme sekä kliinisiä että radiologisia
tuloksia. Tutkimuksen hypoteesi oli, että potilastyytyväisyys olisi korkea sekä uusintaluksaatioiden määrä
matala.
Tutkimuksen aineisto koottiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2007-2018 avoimella
Latarjet toimenpiteellä hoidetuista potilaista sekä heille mahdollisesti tehdyistä aikaisemmista ja
uusintaleikkauksista. Potilaista arvioitiin kliinisiä sekä radiologisia hoidon tuloksia.
Latarjet toimenpiteitä suoritettiin tuona aikana 123, joista 90 potilasta (91 olkapäätä) olivat saatavilla
vastaamaan seurantakyselyyn. Potilaiden iän keskiarvo Latarjet toimenpiteen aikaan oli 33,6 (keskihajonta
13,0) ja keskimääräinen seuranta-aika oli 7,9 (keskihajonta 2,8) vuotta. 39 (43 %) näistä toimenpiteistä
suoritettiin revisioina jonkin tähystyksellisen pehmytkudosleikkauksen jälkeen hoitamaan epävakautta
olkapäässä. 88 (97 %) potilaista kertoi olevansa erittäin tyytyväinen hoidon tulokseen. 5 (5 %) potilaista
raportoi kokeneensa uudelleen sijoiltaanmenon olkapäässä seuranta-ajan aikana. Seuranta-ajan VAS
keskiarvo oli 0,4 (keskihajonta 1,1), SSV keskiarvo 7,5 (keskihajonta 1,1) sekä WOSI 82,1 (keskihajonta 19,2).
Kontrollikuvat osoittivat merkittävää nivelrikkoa seurannassa 8 (9 %) potilaalla, joista 5 (5 %) potilaalla oli
tapahtunut merkittävää etenemistä nivelrikossa verrattuna preoperatiiviseen kuvaan. Korppilisäkkeen
asemointi oli hyvä 65 (71 %) potilaalla, mediaalisesti siirtynyt 1 (1 %) potilaalla sekä lateraalisesti siirtynyt 0
potilaalla seurantakuvassa.
Tutkimuksen päätelmäksi saimme, että hoidettaessa olkapään anterioinferiorista epävakautta Latarjetin
toimenpiteellä, on se yhteydessä korkeaan potilastyytyväisyyteen sekä matalaan riskiin uudelleen
sijoiltaanmenoon keskimittaisen seuranta-ajan jälkeen.
The aim of this study was to evaluate clinical and radiological outcomes after an open Latarjet procedure.
Materials and methods: Patient data regarding open Latarjet operation at Turku University Hospital
between 2007 and 2018 was retrieved together with data on possible prior and/or revision surgeries. The
patients were called for a follow-up visit where clinical and radiological treatment outcome were
evaluated.
Results: 123 Latarjet operations were performed during the 12 year period, and 90 patients (91 shoulders)
were available for questionnaire follow-up (drop-out rate 26 %) at mean 7.9 years (SD 2.8) follow-up. The
mean age of the patients at index operation was 33.6 (SD 13.0). 39 (43 %) operations were performed as a
revision to a prior arthroscopic soft tissue operation to treat instability. 88 (98 %) patients were very
satisfied or satisfied to treatment outcome at follow-up. 5 (6 %) of the patients reported re-dislocation
during the follow-up. The mean VAS score at follow-up was 0.4 (SD 1.1), SSV 7.5 (SD 1.1), and WOSI 82.1
(SD 19.2). Control radiographs were available in 66 shoulders. Radiographs showed osteoarthritis of the
glenohumeral joint at follow-up in 8 patients with a progression in 5 patients when compared to
preoperative imaging. The transferred coracoid was radiologically flush, medial, or lateral in 65 (71 %), 1 (1
%) and 0 patients, respectively.
Conclusion: Latarjet operation in the treatment of anteroinferior instability of the shoulder is associated
with high patient satisfaction and low risk of re-dislocation in mid-term follow-up.
olkapään toimintakykyä että vakautta, mutta myös välttämään myöhempi lapaluun ja olkaluun välisen
nivelen kuluma, joka aiheuttaa potilaalle oireita. Pehmytkudokseen kohdistuvissa toimenpiteissä, kuten
Bankartin toimenpiteessä, on suuri riski hoidon epäonnistumiselle ja olkapään uudelleen sijoiltaanmenolle,
erityisesti nuorilla ja fyysisesti aktiivisilla potilailla. Michael Latarjet kuvasi 1954 toimenpiteen olkapään
epävakauden hoidossa, jossa korppilisäkkeen siirto saisi aikaan aiempaa paremman vakauden olkapäähän.
Siitä lähtien Latarjetin toimenpide on todettu tehokkaaksi ja yhä jatkuvasti suositummaksi
leikkausmenetelmäksi, ja siitä on edelleen kehitetty useita edistyksellisempiä leikkaustekniikoita.
Latarjetin operaatiossa korppilisäke katkaistaan ja siirretään yhdessä m. biceps brachiin sekä m. brachialiksen
muodostaman jänteen kanssa m. subscapulariksen läpi lapaluun kaulaan, ja kiinnitetään lapaluun
nivelkuopan eli glenoidan reunan viereen. Tämä uudenlainen rakenne saa aikaan vakaamman vaikutuksen
perustuen sekä luiseen että pehmytkudoksiseen rakenteeseen. Latarjetin epäanatominen luonne on
kuitenkin nostanut esiin huolen sen pitkäaikaisvaikutuksista lapaluun ja olkaluun välisen nivelen
rappeumaan. Lisäksi potilaiden tyytyväisyys tulokseen sekä toimenpiteen vakauttavan vaikutuksen kesto on
kyseenalaistettu.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida keskipitkän seuranta-ajan jälkeen potilaiden tyytyväisyyttä sekä
uusia sijoiltaanmenoja avoimen Latarjetin leikkauksen jälkeen. Arvioimme sekä kliinisiä että radiologisia
tuloksia. Tutkimuksen hypoteesi oli, että potilastyytyväisyys olisi korkea sekä uusintaluksaatioiden määrä
matala.
Tutkimuksen aineisto koottiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2007-2018 avoimella
Latarjet toimenpiteellä hoidetuista potilaista sekä heille mahdollisesti tehdyistä aikaisemmista ja
uusintaleikkauksista. Potilaista arvioitiin kliinisiä sekä radiologisia hoidon tuloksia.
Latarjet toimenpiteitä suoritettiin tuona aikana 123, joista 90 potilasta (91 olkapäätä) olivat saatavilla
vastaamaan seurantakyselyyn. Potilaiden iän keskiarvo Latarjet toimenpiteen aikaan oli 33,6 (keskihajonta
13,0) ja keskimääräinen seuranta-aika oli 7,9 (keskihajonta 2,8) vuotta. 39 (43 %) näistä toimenpiteistä
suoritettiin revisioina jonkin tähystyksellisen pehmytkudosleikkauksen jälkeen hoitamaan epävakautta
olkapäässä. 88 (97 %) potilaista kertoi olevansa erittäin tyytyväinen hoidon tulokseen. 5 (5 %) potilaista
raportoi kokeneensa uudelleen sijoiltaanmenon olkapäässä seuranta-ajan aikana. Seuranta-ajan VAS
keskiarvo oli 0,4 (keskihajonta 1,1), SSV keskiarvo 7,5 (keskihajonta 1,1) sekä WOSI 82,1 (keskihajonta 19,2).
Kontrollikuvat osoittivat merkittävää nivelrikkoa seurannassa 8 (9 %) potilaalla, joista 5 (5 %) potilaalla oli
tapahtunut merkittävää etenemistä nivelrikossa verrattuna preoperatiiviseen kuvaan. Korppilisäkkeen
asemointi oli hyvä 65 (71 %) potilaalla, mediaalisesti siirtynyt 1 (1 %) potilaalla sekä lateraalisesti siirtynyt 0
potilaalla seurantakuvassa.
Tutkimuksen päätelmäksi saimme, että hoidettaessa olkapään anterioinferiorista epävakautta Latarjetin
toimenpiteellä, on se yhteydessä korkeaan potilastyytyväisyyteen sekä matalaan riskiin uudelleen
sijoiltaanmenoon keskimittaisen seuranta-ajan jälkeen.