Osteoporoosin diagnostiikka ja hoito nykytiedon valossa

Abstract

Tutkielma on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan osteoporoosin syntymekanismeja, riskitekijöitä, primaarisia sekä sekundaarisia syitä, diagnostiikkaa, hoitoa ja lääkehoidon tulevaisuuden näkymiä. Työn tarkoituksena on luoda kattava ja ajantasainen katsaus osteoporoosin diagnostiikkaan ja hoitoon. Kirjallisuuskatsaus on kirjoitettu sähköisesti saatavilla olevia kotimaisia ja kansainvälisiä hoitosuosituksia sekä Pubmed-tietokannassa julkaistuja kansainvälisiä artikkeleita hyödyntäen.

Tutkielmassa käydään aluksi läpi osteoporoosin määritelmää, syntymekanismeja sekä osteoporoosin riskitekijöitä. Tämän jälkeen perehdytään yleisimpiin sekundaarisen osteoporoosin aiheuttajiin, osteoporoosin diagnostiikkaan sekä osteoporoosin hoitoon. Nykyisten diagnostisten menetelmien ja hoitojen käsittelyn jälkeen käydään läpi tulevaisuuden lääkkeitä sekä uusia diagnostisia menetelmiä. Tutkielman lopussa esitellään kaksi potilastapausta, joiden on tarkoitus toimia esimerkkeinä osteoporoosipotilaan arvioimisesta, diagnostiikasta ja hoidon aloituksesta.

Osteoporoosi on luustoa haurastuttava sairaus, joka lisää luun murtumien riskiä. Osteoporoosin riskitekijät, erityisesti korkea ikä sen myötä lisääntyvät sairaudet, ovat lisääntyneet ja tulevat jatkossa lisääntymään länsimaissa, minkä vuoksi osteoporoosin varhainen diagnostiikka ja sen hoito ovat entistäkin tärkeämpiä tulevaisuudessa. Osteoporoosin diagnostiikka perustuu luuntiheysmittaukseen ja murtumariskin arviointiin. Osteoporoosin hoidossa on keskeistä murtuman riskitekijöiden minimoiminen, riittävästä kalsium- ja D-vitamiinipitoisuuksista huolehtiminen sekä tarvittaessa luulääkkeen aloittaminen. Tulevaisuudessa on odotettavissa, että käyttöön tulee uusia lääkeaineita, luun aineenvaihdunnan merkkiaineita ja diagnostisia menetelmiä. Uusien lääkeaineiden ja diagnostisten menetelmien tavoitteena on päästä yhä parempiin hoitotuloksiin ja varhaisempaan diagnoosiin.