Nollalla jaettua. Korpustutkimus nollasubjektilauseista suomenkielisessä arkikeskustelussa

Abstract

Nollapersoonaksi kutsutaan suomen kielessä avointa persoonailmausta, jolla voidaan viitata sekä puhujaan että puhuteltavaan. Sanottu voidaan myös yleistää koskemaan ketä tahansa ihmistä. Nollapersoona on puhuja- ja kuulijaviitteisyytensä takia verrattavissa persoonapronomineihin, ja sitä onkin (yksipersoonaisen) passiivin ohella pidetty keskeisenä osana suomen kielen persoonajärjestelmää. Nollapersoonan määrittely on kuitenkin haastavaa, koska siltä puuttuu spesifi morfologinen tunnus ja sitä koskevat erilaiset roolisemantiikkaan ja (syntaktisiin) käyttökonteksteihin liittyvät rajoitukset. Nollapersoona on mahdollinen lauseasemissa, joissa tyypillisesti esiintyisi ihmistarkoitteinen substantiivilauseke, mutta selvimmillään se on nollasubjektilauseissa, jolloin lauseen subjekti on ilmipanematon ja verbi yksikön 3. persoonassa.

Nollapersoonaa on tutkittu monista näkökulmista, mutta menetelmällisesti tutkimus on kvalitatiivisesti painottunutta. Väitöskirjan tarkoituksena onkin paikata kvantitatiivisen tutkimuksen puutteen jättämää metodologista ja empiiristä aukkoa nollapersoonatutkimuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan monimenetelmäisesti eli kvantitatiivista korpuslingvististä ja kvalitatiivista vuorovaikutuslingvististä tutkimusotetta yhdistelemällä Arkisyn-tietokannan arkikeskusteluaineiston nollasubjektilauseiden ominaispiirteitä, variaatiota, käyttöyhteyksiä ja tehtäviä vuorovaikutuksessa. Tutkimus perustuu käyttöpohjaiseen kielikäsitykseen, jonka mukaan kielijärjestelmää ei voida tarkastella kielenkäytöstä irrallisena, vaan kieli syntyy ja kehittyy luonnollisessa kielenkäytössä: esimerkiksi käytön taajuus erottelee kielen yksiköitä, ja kielen yksiköiden toistuminen vaikuttaa kielijärjestelmään ja tätä kautta myös kielioppiin.

Tilastollisen analyysin tulokset vahvistavat monien aiempien tutkimusten laadullisten havaintojen merkittävyyden. Samalla tulokset paljastavat, että nollapersoonaan tyypillisesti liitetyt ominaisuudet erottavat nollasubjektilauseiden alaryhmiä toisistaan. Nollasubjektilauseet eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan ne muodostavat karkeasti jaoteltuna kolme funktionaalista ryhmää. Näissä funktionaalisissa ryhmissä yhteen kietoutuvat nollan kieliopillis-semanttiset ominaispiirteet, tehtävät vuorovaikutuksessa ja jossain määrin myös viittausala. Esimerkiksi nollapersoonalauseissa yleiset modaaliverbit esiintyvät tavallisesti sellaisissa nollasubjektilauseissa, joissa on lauseenalkuinen kieltoverbi, jotka muodostavat vuoron yksinään, ovat viittausalaltaan yleistäviä ja joita käytetään jonkin edellä mainitun kommentointiin.

Nollapersoonan kieliopillis-semanttiset ominaispiirteet ovat tutkimuksen perusteella vahvasti kytköksissä nollasubjektilauseiden tehtäviin vuorovaikutustilanteissa. Toisaalta nollasubjektin tehtävät myös vaihtelevat keskustelupuheessa sen mukaan, esiintyykö sekvenssissä nollan lisäksi muita avoimia persoonailmauksia. Tyypillisesti nollasubjektilauseet rakentavat kuitenkin tavalla tai toisella puhetilanteen osallistujien välisiä sosiaalisia suhteita ja osallisuutta tarjoamalla resurssin, jonka kautta kaikkien läsnäolijoiden on mahdollista samastua puheena olevaan asiaintilaan ja jakaa omia kokemuksiaan. Jaettuuden resurssina nolla toimii myös (yhteisen) suunnittelun konteksteissa. Tämä on tulosten perusteella tyypillistä myös nollasubjektillisille nesessiivirakenteille, jotka ovat muutoin heikosti velvoittavia. Yleistävä nolla on puolestaan esimerkiksi silloin, kun puhuja ilmaisee asennoitumistaan puheenaiheeseen tai ottaa kantaa johonkin puhetilanteessa esiteltyyn asiaintilaan. Tällöin on syytä erottaa puhujan omiin kokemuksiin perustuvat arvioinnit ja kuvaukset yleistyksistä, jotka eivät perustu empiriaan.

Tutkimus tuo uutta tietoa nollapersoonasta ilmiönä, sen heterogeenisuudesta ja käyttöyhteyksistä arkikeskustelupuheessa. Samalla tutkimus vahvistaa aiemman, laadullisen nollapersoonatutkimuksen havaintoja ja antaa käsityksen niiden yleisyydestä. Näin tehdessään tutkimus myös osoittaa monimenetelmäisyyden hyödyt vuorovaikutuksen tutkimukselle. Tuloksia voidaan hyödyntää avoimia persoonailmauksia tutkittaessa niin kielensisäisesti kuin kieltenvälisesti. Samalla tulokset antavat uutta tietoa esimerkiksi opetuksen tarpeisiin. Nollapersoona on suomen kielelle ominainen avoin persoonailmaus, jonka moninaisuuden omaksumiseksi puhutulle kielelle altistuminen on kielen oppimisen ja oppijankielen kehityksen näkökulmasta tärkeää.

<b>Nollalla jaettua: A corpus study of zero-subject constructions in Finnish everyday conversation</b>

In Finnish, the term zero person is used to denote an open personal construction that may refer to both speaker and recipient or also people in general. Because of its ability to refer to speaker and recipient, zero person bears resemblance to personal pronouns and it has been regarded as an integral part of the Finnish personal system in addition to the (unipersonal) passive. However, defining zero person is challenging because it lacks a specific morphological form and is subject to various restrictions regarding role semantics and (syntactic) contexts of use. Zero person is possible in contexts where there would typically be a noun phrase with a human referent, but in its most apparent form it takes the subject position, which means there is no overt subject NP in the zero-person construction and the verb is in the singular 3rd person.

Zero person has been examined from multiple different perspectives, yet methodologically the research has been qualitatively oriented. The purpose of this dissertation is to fill the methodological and empirical gap caused by the lack of quantitative viewpoint on the zero person. In this study, the zero-person constructions extracted from the Arkisyn database of conversational Finnish are examined multi-methodically by combining both quantitative and qualitative approaches in order to produce a comprehensive overall picture of their variation, characteristics, usage and functions in interaction. Theoretically, the study assumes the standpoint of usage-based grammar in that the language system cannot be observed separate from actual language use, for the grammatical patterns, linguistic forms and meaning all emerge in the interaction as the language is used: for example, the frequency of occurrence distinguishes the language units, and the repetition of the units and structures of language affects the language system and gradually also the grammar.

The results of the statistical analysis validate the qualitative findings from previous studies. What is more, the characteristics typically connected to zero person also distinguish the sub-categories of zero-subject constructions. Based on the analysis, the zero-subject constructions are far from a homogeneous group. Quite the contrary, they can be divided into three functional groups. These groups are based on the semantico-grammatical characteristics, interactional tasks and to some extent also to the referent of the zero person. For example, modal verbs which have been considered to be typical of zero-person constructions, tend to appear in zero-subject constructions that form a turn by themselves, are generic by their reference and are used to comment on something that has been previously said in the conversation.

Based on the study, the semantico-grammatical characteristics of the zerosubject constructions are strongly linked to the tasks the constructions have in interaction. On the other hand, the tasks of the zero-subject constructions also vary, depending on whether the sequence contains other open personal constructions. Typically, the zero-subject constructions function to build social relations and involvement between the participants in the speech situation by providing a resource that enables all those present to relate to what has been said and to share their own experiences. This sense of sharedness is also present when the zero-subject constructiosn are used in contexts of (joint) planning. As the results show, this is also typical of necessive zero-subject constructions which otherwise are seldomly oriented towards the necessity or obligation itself. Moreover, the generalizing use of zero-subject constructions occurs, for example, when the speaker expresses their stance towards something that is under discussion. In this case, it is important to distinguish between assessments and evaluations that are based on the speaker’s own experience and the generalisations which are not based on any empirical experience

The study provides new information about the zero person as a phenomenon, its heterogeneity and contexts of use in everyday conversation. At the same time, the study validates the findings of the previous, qualitatively oriented zero person research and sheds light on their prevalence. In doing so, the study shows the benefits of mixed methods approach in the research of spoken interaction. The results contribute to the research of open personal constructions, and they can also be applied to, for instance, (L2) teaching of Finnish. Zero person is an open personal construction characteristic of the Finnish language, that requires exposure to spoken language to acquire the full breadth of its diversity, especially from the point of view of language acquisition.