Kuoleman kahleet : Kuoleman ja tuonpuoleisen kuvaukset God of War: Chains of Olympus -pelissä

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee God of War: Chains of Olympus -peliä (2008) ja sen rakentamaa kuvaa kuolemasta sekä manalasta. Selvitän, millaisia yhtäläisyyksiä sillä on kreikkalaisten myyttien ikivanhoihin kuolemakuvauksiin, millaisia merkityksiä kuolemaan liitetään ja millaisena kerronnan elementtinä se toimii. Aineistoni on osa Santa Monica Studion laajaa God of War -sarjaa, jossa on tällä hetkellä (2023) yhdeksän osaa. Menetelminäni ovat lähipelaaminen sekä YouTube- pelivideoiden seuraaminen. Chains of Olympuksen lisäksi olen käyttänyt vertailukohtina sarjan muita pelejä.

Tutkimukseni lähestyy peliä narratologisesta näkökulmasta eli tarkastellen sen juonta, päähenkilöä ja motiiveja. Otan siis kantaa pelitutkimuksen kiistaan siitä, pitääkö pelejä lähestyä ludologisesta, interaktiivisesta vai narratologisesta lähtökohdasta. Näkemykseni mukaan pelaajan toiminta ja ratkaisut eivät muuta pelin lineaarista narratiivia eli keskeistä tarinaa. Tutkin sitä käyttämällä tukenani Aristoteleen Runousopin määrittelemiä juonen osatekijöitä sekä Joseph Campbellin teoriaa monomyytistä. Tarkastelen erityisesti, mikä merkitys manalalla on tarinan osana sekä motiivina. Selvitän myös, millä tavoilla kuolema liittyy päähenkilö Kratoksen ominaisuuksiin ja toimintaan. Laajennan tarkasteluani myös visuaalisen kerronnan piiriin tutkimalla, miten audiovisuaalisin ja fokalisaation keinoin pelissä korostetaan tarinan olennaisia käänteitä, päähenkilön ratkaisuja ja kuoleman sekä tuonpuoleisen merkitystä pelin maailmassa.

Tutkimukseni osoittaa, että moderni videopeli noudattaa juonellisesti myyttien ja tragedioiden rakenteita ja vangitsee pelaajan kiinnostuksen Aristoteleen määrittelemillä käänteillä, erehdyksillä ja kärsimyksellä. Matka, jonka Kratos tekee Manalaan, on puolestaan osoitus monomyytin elinvoimasta: päähenkilö on kuollut yhteisöltään, mutta löytää maailmaa muokkaavan voiman tuonpuoleisesta ja pystyy lunastamaan asemansa jumalien ja ihmisten välitilasta. Pelin narratiivi siis leikittelee liminaalisuudella ja rajatiloilla: sen maailma sijoittuu myyttien ja uuden fiktion väliin, sen päähenkilö on heeros, ja sen kuvaama kuoleman valtakuntaan suuntautunut matka on pohjimmiltaan matka tiedostomattomaan ja tuntemattomaan tiedon lähteeseen.