AIVOVAMMOJEN AKUUTTIDIAGNOSTIIKKA NYT JA LÄHITULEVAISUUDESSA

Abstract

Tapaturmainen aivovamma on monimuotoinen sairaus, joka aiheutuu ulkoisen voiman vaikutuksesta. Aivovammaan voi johtaa isku päähän tai päähän kohdistuva kiihtyvyys tai hidastuvuus. Aivovamma on tyypillinen syy hakeutua päivystyshoitoon. Aivovamman akuutissa vaiheessa arvioidaan vamman vaikeusaste, joka voi olla vaikea, keskivaikea tai lievä. Suurin osa aivovammoista, mukaan lukien aivotärähdys, on lieviä aivovammoja. Vaikeisiin aivovammoihin liittyy korkea kuolleisuus ja merkittävä riski pitkäaikaiselle vammautumiselle. Myös lievä aivovamma voi johtaa merkittäviin pitkäaikaisiin oireisiin. Aivovamman diagnoosi on pääosin kliininen, anamneesin ja neurologiseen statuksen avulla asetettava. Neurologisen statuksen ohelle on kehitetty objektiivisia asteikoita, kuten Glasgow Coma Scale ja FOUR score -asteikko, joilla arvioidaan potilaan aivotoimintaa. Diagnostiikan tukena käytetään kuvantamistutkimuksia, joista ensisijainen akuuttivaiheessa on pään tietokonetomografia. Koska suuri osa aivovamman patologiasta on solutasolla tapahtuvaa, kuvantamistutkimuksilla ei aina päästä riittävän tarkkaan diagnoosiin. Diagnostiikkaa pyritään kehittämään perifeerisestä verestä mitattavien aivovammabiomarkkerien avulla, jotta havaittaisiin solutason vaurioita ja pystytäisiin arvioimaan kuvantamistarvetta paremmin. Tällä hetkellä aivovammadiagnostiikka on muihin yleisiin sairauksiin verrattuna jäljessä, ja tarve diagnostiikan kehittämiselle on ilmeinen.

Aivovammasta toipuminen riippuu paitsi vamman vaikeusasteesta ja kliinisestä kuvasta, myös yksilön sisäisistä ominaisuuksista kuten aiemmista somaattisista ja psyykkisistä sairauksista. Aivovammasta seuraa monenlaisia aivokudoksen patologisia prosesseja ja havaittavissa voi olla myös makroskooppisia löydöksiä, kuten erilaiset kallon sisällä sijaitsevat verenvuodot esimerkiksi subaraknoidaalivuoto, epiduraalivuoto tai aivokudoksen sisäinen verenvuoto. Aivovammat ja niiden jälkitilat ovat merkittävä työkykyä ja itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua uhkaavia sairauksia. Aivovammat ovat jokaista ikäluokkaa koskeva sairausryhmä, mutta aivovamman esiintyvyys on 15– 24-vuotiaiden sekä yli 65-vuotiaiden ikäluokissa muita korkeampi. Miesten aivovammat ovat naisten aivovammoja yleisempiä ja tietyt ryhmät, esimerkiksi urheilijat ja asevoimissa toimivat ovat alttiimpia aivovammoille. Aivovammat altistavat myös muille aivosairauksille, kuten epilepsialle, krooniselle traumaattiselle enkefalopatialle ja dementialle.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsittelen aivovammojen epidemiologiaa, nykyistä aivovammadiagnostiikkaa, aivovammojen patologiaa ja tällä hetkellä tutkimuksen kohteena olevia potentiaalisia aivovammabiomarkkereita. Lisäksi esittelen Turun yliopistollisessa keskussairaalassa toteutettavan tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää biomarkkeripohjaisen sylkinäytetestin käytettävyyttä akuuttidiagnostiikassa ennustamaan pään tietokonetomografiassa todettavia patologisia löydöksiä.