Aktiivisuusrannekkeen käyttö vastikään eläköityneillä liikuntaintervention aikana

Abstract

Väestössämme ikääntyneiden osuus kasvaa, ja yhä suurempi osa aikuisista on eläkkeellä. Ikääntyneiden määrän kasvaessa haasteena on terveydenhuollon tarpeen mahdollinen lisääntyminen ikään liittyvien kroonisten sairauksien ja toimintakyvyn heikentymisen vuoksi. Yli 60-vuotiaat viettävät hereilläoloajastaan jopa 65-80 % istuen tai paikoillaan. Pitkäaikainen istuminen ja liikkumattomuus ovat yhteydessä sydän- ja verisuonisairuaksien ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantumiseen, tuki- ja liikuntaelimistön, hengityselimistön, ruuansulatuskanavan ja virtsateiden sairauksiin sekä lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Liikunta ja liikkuminen ovat tärkeä osa terveenä ikääntymistä, sillä liikunnalla on useita positiivisia terveysvaikutuksia. Kyselytutkimuksissa on havaittu, että vapaa-ajan liikunta lisääntyy eläköitymisen jälkeen, mutta se on kuitenkin vain väliaikaista. Siksi eläkkeelle siirtyminen voisi olla optimaalinen hetki pyrkiä vaikuttamaan ihmisten terveyskäyttäytymiseen. Eläkkeelle jäädessä energiaa vapautuu muuhun tekemiseen ja myös vapaa-aikaa on enemmän, minkä seurauksena liikuntatapoja voisi olla hyvä aika muuttaa ja vakiinnuttaa. Tutkimukset osoittavat, että liikuntainterventiot ikääntyville ihmisille saattavat olla tehokkaita ylläpitämään tai lisäämään fyysistä aktiivisuutta eläkkeelle jäämisen aikoihin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella aktiivisuusrannekkeen käyttöä, sen mittaamia arvoja ja näiden muutosta 12 kuukauden seurannan aikana. Tutkimuksessa pyritään lisäämään juuri eläköityneiden aktiivisuutta ja vähentämään paikallaanoloaikaa kaupallisen aktiivisuusrannekkeen avulla. REACT-tutkimus on vuoden kestänyt liikuntainterventio, johon rekrytoitiin 231 Kevan rekisterissä olevaa henkilöä, jotka olivat eläköityneet 01/2016 – 12/2018 välillä kunta-alalta. Osallistujat satunnaistettiin interventio- ja kontrolliryhmään. Tässä tutkielmassa käytetään vain interventioryhmän aineistoa (n=117). Interventioryhmäläiset saivat käyttöönsä Polar Loop 2-aktiivisuusrannekkeet seurannan eli 12 kuukauden ajaksi. Aktiivisuusrannekeella seurattiin päivittäistä aktiivisuutta, askelmääriä, kulutettuja kaloreita sekä passiivisuusleimoja. Osallistujien dataa synkronoitiin aktiivisuusrannekkeista Polar Flow-sovellukseen, josta data siirrettiin Exceliin tilastollisia analyysejä varten. Lisäksi tutkimukseen osallistujat täyttivät kolmen, kuuden ja 12 kuukauden mittapisteessä kyselyn, jossa selvitettiin henkilöiden omaa arviota siitä, miten he olivat saavuttaneet aktiivisuustavoitetta sekä minkälaista liikuntaa he olivat lisänneet. Aktiivisuusmittarin asettama aktiivisuustavoite saavutettiin hyvin ensimmäisen neljän seurantakuukauden aikana. Loppua kohden aktiivisuustavoitteen saavuttamisessa oli havaittavissa lievää laskua, mutta koko intervention ajan oltiin kuitenkin lähellä tavoitetta. Askelten määrä oli keskimäärin yli 10 000 askelta päivässä, ja määrä pysyi tasaisena koko intervention ajan. Aktiivinen aika oli intervention ajan keskimäärin 5,6h/päivä, eikä tässä ollut suuria eroja seurantakuukausien välillä. Passiivisuusleimojen määrä kasvoi intervention loppua kohden. Johtopäätöksenä tämän perusteella juuri eläkkeelle jääneet käyttävät aktiivisuusranneketta mielellään, ja sen käyttöä jatketaan myös pidemmällä aikavälillä. Lisäksi todetaan, että aktiivisuusrannekkeen käyttö saattaa lisätä kevyttä liikuskelua ja kävelyä sekä pitää yllä päivittäisiä askelmääriä juuri eläkkeelle jääneillä. Ranneke ei kuitenkaan tuonut toivottuja muutoksia päivän aktiivisuuteen.