Lasten ja nuorten elämäntyytyväisyys koetun köyhyyden ja materiaalisen puutteen kontekstissa

Abstract

Tutkimus käsittelee suomalaisten lasten ja nuorten elämäntyytyväisyyttä sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä erityisesti köyhyyskokemusten ja materiaalisen puutteen kontekstissa. Yhteyttä tarkastellaan lasten arjessa kuluttajuuden, vapaa-ajanvieton sekä sosiaalisten suhteiden näkökulmista. Tutkimus lähestyy koetun hyvinvoinnin ja köyhyyden kysymyksiä lasten itse tuottaman tiedon avulla. Tutkimus paikantuu osaksi lasten koettua hyvinvointia, köyhyyttä, lapsuudentutkimusta sekä sosiaalityötä koskevia keskusteluja. Koettua hyvinvointia lähestytään kognitiivisen, eli tiedollisen elämäntyytyväisyyden käsitteellä. Köyhyyttä tarkastellaan koetun köyhyyden ja materiaalisen puutteen kautta.

Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa aihetta analysoidaan kolmen lapsilta kerätyn kyselyaineiston avulla. Aineistoina käytetään kansainvälisen Children’s Worlds, the International Survey of Children’s Well-Being (ISCWeB) -kyselyn Suomen osa-aineistoa vuodelta 2016, vuonna 2014 kerättyä Nuoret Luupin alla -kyselyä sekä vuoden 2015 EViVa -kyselyä. Aineisto koostuu 5399 ala- ja yläkokuluikäisen lapsen vastauksesta. Analyysimenetelminä käytetään keskiarvovertailuja, eksploratiivista faktorianalyysiä sekä lineaarista ja logistista regressioanalyysiä.

Tulokset osoittavat suomalaislasten arvioivan elämäntyytyväisyytensä keskimäärin korkeaksi: useampi kuin kahdeksan lasta kymmenestä on tyytyväisiä elämäänsä. Elämäntyytyväisyydessä ja sitä selittävien tekijöiden yhteydessä havaitaan jonkin verran vaihtelua käytetystä mittarista riippuen, mutta enimmäkseen ne tuottavat melko samanlaisen kuvan lasten elämäntyytyväisyydestä. Elämän eri osa-alueisiin, kuten lapseen itseensä, hänelle läheisiin ihmisiin sekä elinympäristöön kohdistuvaa tyytyväisyyttä verrataan yleiseen elämäntyytyväisyyteen. Tyytyväisyys eri osa-alueisiin selittää merkittävän osan yleisestä elämäntyytyväisyydestä vanhemmilla vastaajilla, kun taas nuorimpien lasten kohdalla selitysosuus jää vaatimattomaksi. Nuoremmat lapset ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä. Elämäntyytyväisyydessä ei sen sijaan ole muita systemaattisia eroja demografisten tekijöiden tai vanhempien työmarkkina-aseman mukaan.

Tulosten perusteella koettu köyhyys ja materiaalinen puute selittävät systemaattisesti lapsen matalampaa elämäntyytyväisyyttä. Yhteydet pääsääntöisesti myös säilyvät lapseen ja hänen perhetaustaansa liittyvien tekijöiden vakiointien jälkeen. Lisäksi koettu köyhyys on yhteydessä kulutusasenteista vähäisempään säästäväisyyteen ja shoppailukeskeisyyteen, vähäisempään ohjattuun harrastamiseen sekä ystävien määrään liittyvään tyytymättömyyteen. Näistä tyytyväisyys ystävien määrään säilyy korkeaa elämäntyytyväisyyttä selittävänä tekijänä vakiointien jälkeenkin, mutta ei riitä suojaamaan koetun köyhyyden yhteydeltä matalampaan elämäntyytyväisyyteen.

Tulosten perusteella etenkin nuorempien lapsivastaajien elämäntyytyväisyyttä tutkittaessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota valittuun mittariin. Tutkijan on hyvä varmistaa lapsivastaajilta kysymysten sisällöllinen ymmärrettävyys elämäntyytyväisyyden kaltaista abstraktia ilmiötä mitattaessa. Elämäntyytyväisyyden mittaamista voisi hyödyntää aiempaa monipuolisemmin lasten hyvinvoinnin edistämisessä myös sosiaalityön parissa, esimerkiksi interventioiden vaikuttavuuden mittarina. Matalasta elämäntyytyväisyydestä kärsivien lasten tunnistaminen auttaa toimenpiteiden kohdistamisessa. Köyhyyden torjunnassa tulee ottaa huomioon perheiden ja vanhempien taloudellisen tilanteen kohentamisen lisäksi suoraan lasten arjen osallisuuteen vaikuttavien tekijöiden, kuten mielekkään vapaa-ajanvieton ja sosiaalisen elämän mahdollistaminen.

<b>Life satisfaction of children and adolescents in the context of subjective poverty and material deprivation</b>

This study examines the life satisfaction of Finnish children and adolescents and factors associated with it in the context of subjective poverty and material deprivation. The association is examined in the lives of children from the perspectives of consumption, leisure time and social relationships. The study approaches subjective well-being and poverty based on data provided by children themselves. The study is a contribution to the fields of subjective well-being, subjective poverty, childhood studies and social work. The concept of cognitive life satisfaction is used as an indicator of subjective well-being.

The study consists of four sub-studies, that analyse the topic using three questionnaires collected from children. The data used are the Finnish sample of Children's Worlds, the International Survey of Children's Well-Being (ISCWeB) survey from 2016, the Youth in Focus survey collected in 2014, and the 2015 EViVa survey. The data consists of the answers of 5,399 elementary- and middle-school aged children. The analysis methods include comparison of means tests, exploratory factor analysis and linear and logistic regression analysis.

The results show that Finnish children rate their life satisfaction on average at a high level: more than eight out of ten children are satisfied with their lives. There is some variation in the level of life satisfaction and in the associations according to explanatory variables, depending on the measure used, but they mostly present a fairly similar picture of children's life satisfaction. Domain-based life satisfaction is compared with general life satisfaction. Different aspects of life satisfaction such as satisfaction with self, relationships with others and their environments explain the greater amount of variance in general life satisfaction among older respondents, while for the youngest children the explanatory share remains modest. The level of children's life satisfaction is on average higher among younger respondents. However, no other systematic differences are found in the level of life satisfaction according to demographic factors or parental labour market status.

Perceived poverty and material deprivation systematically explain the children’s lower life satisfaction. The associations in general hold after controlling for the other factors in the model. In addition, subjective poverty is connected to consumer attitudes, such as being less frugal and shopping-oriented, having less organised leisure activities and being more dissatisfied with the number of friends. The association of satisfaction with the number of friends remains statistically significant even after controlling for other factors in the model. However, it does not have enough explanatory power to protect against the association of subjective poverty with lower life satisfaction.

Based on the results of the study, when studying the life satisfaction of younger children, it is worth paying special attention to the measure used. It would be advisable for researchers to ensure that the content of the questions is comprehensible when measuring an abstract phenomenon such as life satisfaction. The measurement of life satisfaction could be used in a more versatile way than previously in promoting children's well-being in social work, as a measure of the effectiveness of interventions, for example. Identifying children suffering from low life satisfaction would help in targeting measures. In combating poverty, in addition to improving the financial situation of families and parents, measures that enhance children’s everyday participation should be taken better into account.