Antiikin arpapelit

Abstract

Arpapeliä voidaan teoriassa pitää myös eräänä arvonnan tyyppinä, ja kun sen alkuperän oletetaan olevan arpaoraakkeleissa, on sen nähty olevan yhteydessä ennustamiseen. Antiikin todistusaineiston valossa arpapelejä pidettiin kuitenkin vain ja ainoastaan peleinä.

Arpapeli on helppoa määritellä tietynlaiseksi peliksi, mutta pelistä taas ei voida esittää mitään universaalia määritelmää – se tarkoittaa eri kielissä hieman eri asioita, joten kyse on kielirelativismista. Sanaston tasolla klassillisissa kielissä ei ole mitään eroa käsitteiden ’peli’ ja ’leikki’ välillä, kuten ei monissa nykykielissäkään. Antiikin kirjailijoita ei myöskään näyttäisi häirinneen, ettei monesti ole mitenkään selvää, olisiko jollain termillä tarkoitus viitata arpapeliin, uhkapeliin, noppapeliin vai lautapeliin. Käytännössä näillä toiminnoilla on tietenkin aina ollut jonkinlainen ero eikä arpapeli ollut antiikissa, sen enempää kuin myöhemminkään, mitenkään automaattisesti uhkapeliä.

Antiikin arpapeleistä kertova kirjallinen todistusaineisto koostuu toisaalta lähinnä myöhäisestä aineistosta, joka tarjoaa kaikessa niukkuudessaan melko sekavia tietoja sekä toisaalta aineistosta, jossa vain sattumalta mainitaan jotain aiheeseen liittyvää – nämä ovat useimmiten joko aktuaalisia fragmentteja tai niihin verrattavissa olevia tekstikatkelmia ilman mitään selittävää kontekstia. Tämän aineiston perusteella peleihin liittyvästä sanastosta saadaan kyllä tietoa, mutta itse pelit jäävät suurelta osin selittämättömiksi. Ainoastaan kaikkein yksinkertaisimpien arpapelien säännöt tunnetaan mitenkään varmasti.

Arkeologinen aineisto tarjoaa joiltain osin lisävalaistusta, ja jotkut ilmeisesti arpapeleissä käytetyt välineet tunnetaan ainoastaan arkeologisen aineiston perusteella. Lähdeaineistoa on syytä tarkastella kriittisesti tekemättä aiheettomia yleistyksiä tämän rajallisen ja katkelmallisen aineiston pohjalta. Antiikin pelien tutkimuksessa arvailut ja spekulaatiot ovat rehottaneet valtoimenaan, mutta tieteelliseen tutkimukseen ne eivät kuulu – pelejä tulisi tutkia yhtä tieteellisesti kuin mitä hyvänsä muutakin aihetta. Joitain arvauksia, spekulaatioita ja sääntörekonstruointeja voidaan pitää toisia uskottavampina ja todennäköisempinä, mutta ainoastaan suoraan antiikin todistusaineistoon perustuvat selitykset kertovat, mitä antiikin arpapeleistä oikeasti tiedetään.

<b>The Games of Chance of Antiquity</b>

Games of chance could be viewed as well as games as forms of lottery. One should also note that the supposed origin of games of chance from lot oracle is not supported by any ancient evidence. As far as we can tell, games of chance were not seen as anything else than games.

Games of chance are easy to define as certain type of games, but game itself cannot be universally defined – in this respect differences between different languages are more significant than usually suspected and the concept of “game” can be seen as a case of linguistic relativity. The concept of “game” is neither clearer nor more obscure in classical languages than in modern languages. It also seems to have been no problem for the ancient writers that in many cases it is impossible to tell whether by certain word they actually mean a game of chance, gambling, dice game or a board game. There was quite clearly a difference between different games and a game of chance was of course not automatically a gambling game in antiquity.

The ancient literary evidence about games of chance consists of mostly later sources that offer quite confused and insufficient information and sources that only happen to mention something connected to games of chance – in most cases these are either concretely or practically fragments without any useful context. This evidence leaves obviously many things unexplained and much more is known about the vocabulary that pertains to games of chance than the games themselves. Only the rules of the simplest games of chance are known for sure.

Some additional information can be gathered from the archaeological evidence and it seems that there were also some games of chance that are not mentioned in ancient literature. All the evidence should be viewed critically and one should be careful not to make generalisations based on this limited and fragmentary material – guesswork and speculations may have some recreational value, but they have no place in science and there is no reason why the study of games should be any different. Some guesses and speculations could be seen as more likely and more credible than others, but only explanations based on the primary evidence tell us what is actually known.