Safety incidents in seclusion and restraint practices in psychiatric inpatient care
Varpula, Jaakko (2023-06-02)
Safety incidents in seclusion and restraint practices in psychiatric inpatient care
Varpula, Jaakko
(02.06.2023)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9229-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9229-4
Tiivistelmä
Safety incidents for patients and staff have been recognised during seclusion and restraint events in psychiatric inpatient care. This study aimed to identify safety incidents and their contributing risk factors in seclusion and restraint events in psychiatric inpatient care. The existing practices, incidents, and contributing risk factors were explored.
The study was conducted in three phases. In the first phase, focus groups were used to identify psychiatric nurses’ experiences of nursing practices, safety incidents, and risk factors in seclusion and restraint events. In the second phase, existing practices, safety incidents and risk factors were explored using video observations of seclusion and restraint events. In the third phase, risk factors for falls in seclusion were modelled based on existing literature and the expertise of psychiatric nurses using sociotechnical probabilistic risk assessment.
Based on the findings of this study, existing practices of seclusion and restraint consist of nursing interventions to meet the needs of patients. The identified safety incidents included assaults, falls, medication errors, elopement, self-harm and others. Safety incidents were found to potentially affect both patients and nurses. The contributing risk factors for safety incidents in seclusion and restraint were unsafe acts of nurses and patients as well as latent conditions in the system. These unsafe acts and latent conditions were visible in the example of falls in seclusion.
Based on the gathered recommendations for improving safety in seclusion and restraint events in psychiatric inpatient care, changes are needed in clinical nursing practice, in nursing education and training, in the support from nursing management, and in the broader organisation. According to the presented recommendations, there is a need to adopt a system-level approach. Psykiatrisen sairaalahoidon eristämis- ja rajoituskäytäntöihin liittyvät vaaratapahtumat
Psykiatrisessa sairaalahoidossa on tunnistettu vaaratapahtumia potilaan eristämisen ja sitomisen yhteydessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa potilas- ja työturvallisuuteen liittyviä vaaratapahtumia ja niihin vaikuttavia tekijöitä potilaan eristämis- ja rajoitustilanteissa psykiatrisessa osastohoidossa. Tunnistamisessa tarkasteltiin nykyisiä eristämis- ja rajoittamiskäytäntöjä, vaaratapahtumia ja näiden riskitekijöitä.
Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin psykiatristen sairaanhoitajien kokemuksia eristämiseen ja sitomiseen liittyvistä käytännöistä, vaaratapahtumista ja riskitekijöistä fokusryhmien avulla. Toisessa vaiheessa tarkasteltiin nykyisiä eristys- ja sidontakäytäntöjä, vaaratapahtumia ja riskitekijöitä videohavainnoimalla eristys- ja sidontatilanteita. Kolmannessa vaiheessa mallinnettiin sosioteknisellä todennäköisyysperusteisella riskianalyysilla eristämisessä tapahtuvien kaatumisten todennäköisyyttä ja riskitekijöitä hyödyntämällä olemassa olevaa kirjallisuutta ja psykiatristen sairaanhoitajien asiantuntemusta.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella eristämis- ja sitomiskäytännöt sisälsivät potilaiden tarpeisiin kohdennettuja hoitotyön interventioita. Eristämisessä ja sitomisessa havaittuja vaaratapahtumia olivat väkivalta, kaatumiset, lääkityspoikkeamat, itsensä vahingoittaminen, karkaamiset ja muut vaaratapahtumat. Vaaratapahtumat kohdistuivat sekä potilaisiin että hoitajiin. Eristämiseen ja sitomiseen liittyvien vaaratapahtumien riskitekijöitä olivat hoitajien ja potilaiden vaarallinen toiminta sekä järjestelmässä piilevät olosuhteet. Potilaan kaatumisen esimerkissä ilmenivät sekä vaarallinen toiminta ja järjestelmän piilevät olosuhteet.
Suositusten perusteella eristämisen ja sitomisen turvallisuuden parantamiseksi psykiatrisessa laitoshoidossa tarvitaan muutoksia kliinisessä käytännössä, koulutuksessa, hoitotyön johtamisen tukemisessa ja organisaatiossa. Suositukset tulisi toteuttaa systeemiajatteluun perustuvalla lähestymistavalla.
The study was conducted in three phases. In the first phase, focus groups were used to identify psychiatric nurses’ experiences of nursing practices, safety incidents, and risk factors in seclusion and restraint events. In the second phase, existing practices, safety incidents and risk factors were explored using video observations of seclusion and restraint events. In the third phase, risk factors for falls in seclusion were modelled based on existing literature and the expertise of psychiatric nurses using sociotechnical probabilistic risk assessment.
Based on the findings of this study, existing practices of seclusion and restraint consist of nursing interventions to meet the needs of patients. The identified safety incidents included assaults, falls, medication errors, elopement, self-harm and others. Safety incidents were found to potentially affect both patients and nurses. The contributing risk factors for safety incidents in seclusion and restraint were unsafe acts of nurses and patients as well as latent conditions in the system. These unsafe acts and latent conditions were visible in the example of falls in seclusion.
Based on the gathered recommendations for improving safety in seclusion and restraint events in psychiatric inpatient care, changes are needed in clinical nursing practice, in nursing education and training, in the support from nursing management, and in the broader organisation. According to the presented recommendations, there is a need to adopt a system-level approach.
Psykiatrisessa sairaalahoidossa on tunnistettu vaaratapahtumia potilaan eristämisen ja sitomisen yhteydessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa potilas- ja työturvallisuuteen liittyviä vaaratapahtumia ja niihin vaikuttavia tekijöitä potilaan eristämis- ja rajoitustilanteissa psykiatrisessa osastohoidossa. Tunnistamisessa tarkasteltiin nykyisiä eristämis- ja rajoittamiskäytäntöjä, vaaratapahtumia ja näiden riskitekijöitä.
Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin psykiatristen sairaanhoitajien kokemuksia eristämiseen ja sitomiseen liittyvistä käytännöistä, vaaratapahtumista ja riskitekijöistä fokusryhmien avulla. Toisessa vaiheessa tarkasteltiin nykyisiä eristys- ja sidontakäytäntöjä, vaaratapahtumia ja riskitekijöitä videohavainnoimalla eristys- ja sidontatilanteita. Kolmannessa vaiheessa mallinnettiin sosioteknisellä todennäköisyysperusteisella riskianalyysilla eristämisessä tapahtuvien kaatumisten todennäköisyyttä ja riskitekijöitä hyödyntämällä olemassa olevaa kirjallisuutta ja psykiatristen sairaanhoitajien asiantuntemusta.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella eristämis- ja sitomiskäytännöt sisälsivät potilaiden tarpeisiin kohdennettuja hoitotyön interventioita. Eristämisessä ja sitomisessa havaittuja vaaratapahtumia olivat väkivalta, kaatumiset, lääkityspoikkeamat, itsensä vahingoittaminen, karkaamiset ja muut vaaratapahtumat. Vaaratapahtumat kohdistuivat sekä potilaisiin että hoitajiin. Eristämiseen ja sitomiseen liittyvien vaaratapahtumien riskitekijöitä olivat hoitajien ja potilaiden vaarallinen toiminta sekä järjestelmässä piilevät olosuhteet. Potilaan kaatumisen esimerkissä ilmenivät sekä vaarallinen toiminta ja järjestelmän piilevät olosuhteet.
Suositusten perusteella eristämisen ja sitomisen turvallisuuden parantamiseksi psykiatrisessa laitoshoidossa tarvitaan muutoksia kliinisessä käytännössä, koulutuksessa, hoitotyön johtamisen tukemisessa ja organisaatiossa. Suositukset tulisi toteuttaa systeemiajatteluun perustuvalla lähestymistavalla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2824]