Sekavuustilasta kärsivän aikuispotilaan hoitotyö kirurgisessa hoitoympäristössä - Ensioireista tunnistamiseen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli validoida kaksi arviointimittaria potilaan sekavuustilan tunnistamiseen sekä kuvata potilaan sekavuustilan ilmenemistä ja kokonaisvaltaista hoitotyötä kirurgisessa hoitoympäristössä. Kokonaisvaltaisen hoitotyön viitekehyksenä käytettiin Fundamentals of Care viitekehystä. Tutkimusympäristöinä olivat osa leikkausosastojen jälkivalvontayksiköitä sekä kirurgisia vuode- ja teho-osastoja kahdesta yliopistosairaalassa Suomessa.

Sekavuustilan arviointimittareiden validoinnin aineisto koostui 112 potilaan hoitotilanteesta. Potilaan sekavuustilan ilmenemisen ja kokonaisvaltaisen hoitotyön kuvauksen aineisto koostui sairaan- ja lähi- tai perushoitajien kirjoittamista vapaamuotoisista kertomuksista. Kertomukset analysoitiin kahdella erilaisella deduktiivisella sisällönanalyysillä, joista toinen tehtiin osana Schwartz-Barcottin hybridistä käsiteanalyysi menetelmää (n = 105) ja toinen Fundamentals of Care viitekehyksen ohjaamana (n = 100). Lisäksi potilaan sekavuustilan ilmenemistä ja siihen liittyvää hoitotyötä tutkittiin kahden ajallisesti erillisen (2005–2009 ja 2015–2020) sähköisen potilasasiakirja-aineiston kirjausten kautta.

Tutkimuksessa todettiin, että potilaan sekavuustilan oireiden tunnistamisessa ja kirjaamisessa ilmeni puutteita, etenkin sekavuustilan diagnostisen oireen, tarkkaavaisuuden, osalta. Kirurgisessa hoitoympäristössä tapahtuvalle hoitotyölle ei ollut oleellista, oliko potilaalla lievä sekavuustila vai diagnosoitava sekavuustila. Potilaan sekavuustilan hoitokeinoina kuvattiin enimmäkseen lääkehoitoa, potilaan oman tai muiden henkilöiden turvallisuuden varmistamista sekä keskusteluja. Kirurgisessa hoitoympäristössä ei huomioitu tiedon siirtymistä sairastetusta sekavuustilasta potilaalle itselleen, läheisille tai jatkohoidolle.

Tutkimuksessa validoiduista sekavuustilan arviointimittareista käytettävimmäksi todettiin Nu-Desc-mittari, joka on otettavissa käyttöön. Potilaan sekavuustilan tunnistamista on tarpeen parantaa ja sekavuustilaan liittyvää kirjaamista yhtenäistää. Sairaanhoitajien tulee vahvistaa toimintaansa potilaan sekavuustilan ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja kokonaisvaltaisen hoitotyön toteuttamisessa. Koulutusta potilaan sekavuustilan tunnistamiseen ja kokonaisvaltaisen hoitotyön toteuttamiseen olisi tarpeen tarjota.

<b>Nursing care of an adult patient suffering from a delirium in a surgical care context – from early signs of confusion to documented delirium</b>

The purpose of the study was to validate two assessment scales for recognizing a patient's delirium and to describe the manifestation of the patient's delirium and fundamental nursing care in a surgical care context from a nursing perspective. The Fundamentals of Care framework was used as a theoretical framework. The research environments were part of the follow-up units, surgical wards, and intensive care units in two tertiary-level university hospitals in Finland.

The data for the validation of the delirium assessment scales consisted of the care situations of 112 patients. The data for the description of the manifestation of the patient's delirium and fundamental nursing care consisted of free-text stories written by registered or primary care nurses. The stories were analyzed with two different deductive content analyses, one of which was done as part of Schwartz-Barcott's hybrid concept analysis method (n = 105) and the other guided by the Fundamentals of Care framework (n = 100). In addition, the manifestation of the patient's delirium and the nursing care related to it were studied through the entries made in patient documents (n = 175 and n = 254) randomly selected from two time-separated (2005–2009 and 2015–2020) electronic patient records.

The study concluded that there were deficiencies in identifying and documenting the symptoms of the patient's delirium, especially regarding the diagnostic symptom, attention. It was not essential for the nursing care in the surgical care environment whether the patient had a mild confusional state or a diagnosable delirium. Based on the data, medication, ensuring the patient's own or other persons' safety, and conversations were mostly used as treatment methods for the patient's delirium. In the surgical care context, the transfer of information from the delirium to the patient himself, his relatives or further treatment was not considered.

The conclusion is that it is necessary to improve the identification of the patient's delirium and to standardize the documentation. Of the delirium assessment scales validated in the study, the Nu-Desc, which can be put into use, was found to be the most useful. Nurses must strengthen their activities in the prevention, recognition, and implementation of fundamental care of the patients with delirium.