”Turhaa käyttää pitkiä sanoja kun voi lyhyitä käyttää” : Mynämäkeläisten nuorten murrekäsitykset ja -asenteet
Laine, Sofia (2023-04-26)
”Turhaa käyttää pitkiä sanoja kun voi lyhyitä käyttää” : Mynämäkeläisten nuorten murrekäsitykset ja -asenteet
(26.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051043037
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051043037
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkimusaiheena on 12–18-vuotiaiden mynämäkeläisten havainnot ja käsitykset murteista sekä asenteet murteita kohtaan. Lisäksi tarkastelen nuorten käsityksiä heidän omasta kielimuodostaan.
Tutkimuksen teoreettisena taustana on kansanlingvistiikka, jossa tutkimuskohteena on tavallisten kielenkäyttäjien kielikäsitykset ja -asenteet. Vielä tarkemmin tutkimukseni edustaa kansandialektologiaa, jossa tutkitaan murteita kansanlingvistisestä näkökulmasta. Teoriani pohjaa osittain Dennis R. Prestonin kahteen taksonomiaan: nelijakoon tavallisten kielenkäyttäjien kielitietoisuudesta (1996) sekä kaksitasoiseen metakielen malliin (1998), jossa metakieli jaetaan metakieleen 1 eli puheeseen kielestä ja metakieleen 2 eli puheeseen kielenkäyttäjistä. Lisäksi hyödynnän nuorten metakielen analyysissa Marjatta Palanderin ja Aila Mielikäisen (2014) tutkimusta suomalaisten metakielestä.
Hyödynnän tutkimuksessa perinteisiä kansandialektologisia menetelmiä. Aineistona tutkimuksessa on 70 informantin vastaukset tekemääni kyselylomakkeeseen, jonka pohjana on Palanderin (2011) kansanlingvistinen tutkimus ja sen kysymyspatteristo. Tutkimuskysely koostui kolmesta osasta: murrementaalikarttatehtävästä, murteellisten sarjakuvatekstien kääntämisestä yleiskielelle sekä avokysymyksistä.
Tutkielmani perusteella vaikuttaa siltä, että mynämäkeläiset nuoret tunnistavat murteita ja niiden piirteitä hyvin samaan tapaan kuin kansanlingvistisissä tutkimuksissa on aikaisemmin havaittu. Nuoret havaitsivat murteista useita eri piirteitä, joista suurin osa oli lounaismurteiden yleisimpiä piirteitä. Lisäksi valtaosa havainnoista oli lingvistisen tiedon perusteella oikeita. Murrepiirteiden tiedostettavuus kuitenkin näyttää vaihtelevan jonkin verran. Sekä murrementaalikarttojen että avokysymysten perusteella kaikkein tarkimmat havainnot liittyvät oman kotiseudun kielimuotoon.
Kieleen liittyvät asenteet sen sijaan vaikuttavat olevan enemmän neutraaleja kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, ja asenteelliset arvioinnit eroavat myös aikaisemmista tutkimuksista. Tähän vaikuttanee osittain vastaajien nuori ikä: heillä ei välttämättä ole kovin paljoa kokemuksia ja tietoa muista murteista tai kielikontakteja lounaismurteiden ulkopuolella. Vaikka monet murteiden kuvauksista ovat positiivisia, Helsingin kielimuodot erottuvat joukosta suurella määrällä negatiivisia kuvauksia. Mynämäkeläistä kielimuotoa nuoret kuvasivat lähinnä positiivisesti, ja valtaosa vastaajista kertoi pitävänsä siitä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että mynämäkeläisten nuorten kieliasenteet ovat melko yhtenäisiä.
Tutkimuksen teoreettisena taustana on kansanlingvistiikka, jossa tutkimuskohteena on tavallisten kielenkäyttäjien kielikäsitykset ja -asenteet. Vielä tarkemmin tutkimukseni edustaa kansandialektologiaa, jossa tutkitaan murteita kansanlingvistisestä näkökulmasta. Teoriani pohjaa osittain Dennis R. Prestonin kahteen taksonomiaan: nelijakoon tavallisten kielenkäyttäjien kielitietoisuudesta (1996) sekä kaksitasoiseen metakielen malliin (1998), jossa metakieli jaetaan metakieleen 1 eli puheeseen kielestä ja metakieleen 2 eli puheeseen kielenkäyttäjistä. Lisäksi hyödynnän nuorten metakielen analyysissa Marjatta Palanderin ja Aila Mielikäisen (2014) tutkimusta suomalaisten metakielestä.
Hyödynnän tutkimuksessa perinteisiä kansandialektologisia menetelmiä. Aineistona tutkimuksessa on 70 informantin vastaukset tekemääni kyselylomakkeeseen, jonka pohjana on Palanderin (2011) kansanlingvistinen tutkimus ja sen kysymyspatteristo. Tutkimuskysely koostui kolmesta osasta: murrementaalikarttatehtävästä, murteellisten sarjakuvatekstien kääntämisestä yleiskielelle sekä avokysymyksistä.
Tutkielmani perusteella vaikuttaa siltä, että mynämäkeläiset nuoret tunnistavat murteita ja niiden piirteitä hyvin samaan tapaan kuin kansanlingvistisissä tutkimuksissa on aikaisemmin havaittu. Nuoret havaitsivat murteista useita eri piirteitä, joista suurin osa oli lounaismurteiden yleisimpiä piirteitä. Lisäksi valtaosa havainnoista oli lingvistisen tiedon perusteella oikeita. Murrepiirteiden tiedostettavuus kuitenkin näyttää vaihtelevan jonkin verran. Sekä murrementaalikarttojen että avokysymysten perusteella kaikkein tarkimmat havainnot liittyvät oman kotiseudun kielimuotoon.
Kieleen liittyvät asenteet sen sijaan vaikuttavat olevan enemmän neutraaleja kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, ja asenteelliset arvioinnit eroavat myös aikaisemmista tutkimuksista. Tähän vaikuttanee osittain vastaajien nuori ikä: heillä ei välttämättä ole kovin paljoa kokemuksia ja tietoa muista murteista tai kielikontakteja lounaismurteiden ulkopuolella. Vaikka monet murteiden kuvauksista ovat positiivisia, Helsingin kielimuodot erottuvat joukosta suurella määrällä negatiivisia kuvauksia. Mynämäkeläistä kielimuotoa nuoret kuvasivat lähinnä positiivisesti, ja valtaosa vastaajista kertoi pitävänsä siitä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että mynämäkeläisten nuorten kieliasenteet ovat melko yhtenäisiä.