Ikkunoita kipuverbeihin : Mitä argumenttirakenne kertoo kivuntuntemuksen käsitteistämisestä?
Niskanen, Oskari (2023-04-14)
Ikkunoita kipuverbeihin : Mitä argumenttirakenne kertoo kivuntuntemuksen käsitteistämisestä?
(14.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042438563
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042438563
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen viiden fyysistä kipua ilmaisevan verbin (sattua, särkeä, koskea, vihloa ja jomottaa) argumenttirakenteita. Tavoitteenani on selvittää, minkälaisia argumenttirakenteita kipuverbeillä nykysuomessa esiintyy ja kuinka argumenttirakenteet vaihtelevat verbeittäin. Kipuverbien argumenttirakenteen tarkastelun pohjalta selvitän, miten huomiota ikkunoidaan niin kutsutussa kiputilannekehyksessä eli sitä, miten kivuntuntemuksia käsitteistetään. Huomion ikkunoimisella tarkoitetaan kielenkäyttäjän tekemiä valintoja siitä, mitä tilanteen osallistujia kielennetään ja mitä ei. Käsitteistyksellä taas viitataan tapaan, jolla kielenkäyttäjä hahmottaa kuvaamansa tilanteen.
Käsillä olevan pro gradu -tutkielman pääasiallinen teoreettinen tausta on Anneli Pajusen (2001) yleiskuvauksessa suomen kielen verbien argumenttirakenteesta. Lisäksi tutkielmassani hyödynnän Leonard Talmyn (2000) huomion ikkunoimisen käsitettä, missä suhteessa tutkielmani liittyy myös kognitiiviseen semantiikkaan ja laajemmin kognitiiviseenkielentutkimukseen.
Tutkielmani aineistona käytän Kielipankin ylläpitämää Suomi24-korpusta, josta olen kunkin verbin osalta kerännyt 100 satunnaista osumaa vuonna 2017 käydyistä verkkokeskusteluista. Kokonaisuudessaan aineistoni kattaa 500 virkettä, joissa esiintyy fyysistä kipua ilmaiseva verbi. Tutkielmani edustaa laadullista aineistopohjaista kielentutkimusta, jonka metodina toimii perinteinen lingvistinen analyysi. Olen jaotellut aineistoni esiintymät syntaktis-semanttisesti omiin ryhmiinsä verbien kanssa esiintyvien seuralaisten perusteella. Syntaktis-semanttista tarkastelua syvennän huomion ikkunoimisen näkökulmasta.
Kipuverbien argumenttirakenne on varsin vakiintumaton. Verbit esiintyvät nykykielessä nolla–kolmepaikkaisina, useimmiten kuitenkin yksipaikkaisina kokijaobjektin tai illatiiviadverbiaalin kanssa. Kokijaobjektia pidetään yleensä kipuverbin ensisijaisena täydennyksenä, mutta esimerkiksi sattua-verbin yleisin täydennys on ärsykesubjekti, jota usein pidetään toissijaisena osallistujana. Kipuverbit hyväksyvät seurakseen monipuolisesti erilaisissa sijoissa esiintyviä täydennyksiä. Yhdessä erisijaisten täydennystensä kanssa kipuverbit muodostavat erilaisia käsitteistyksiä kiputilanteista.
Kiputilannekehyksessä huomion ikkunaan nostetaan useimmiten KOKIJA, joka edustuu yleensä MERONYYMISESTI ruumiinosan kautta. Kiputilannekehyksessä huomiota ikkunoidaan maksimaalisesti – nostamalla sekä KOKIJA että ÄRSYKE ikkunaan – vain harvoin. Kaikille tarkastelemilleni kipuverbeille on ominaista myös se, ettei huomion ikkunaan nosteta kumpaakaan osallistujaa. Tällöin kipuverbit esiintyvät usein paratagmamaisesti jonkin lähisynonyymisen kipuverbin seurassa, jolloin toinen kipuverbi korostaa tai täsmentääkipumerkitystä
Käsillä olevan pro gradu -tutkielman pääasiallinen teoreettinen tausta on Anneli Pajusen (2001) yleiskuvauksessa suomen kielen verbien argumenttirakenteesta. Lisäksi tutkielmassani hyödynnän Leonard Talmyn (2000) huomion ikkunoimisen käsitettä, missä suhteessa tutkielmani liittyy myös kognitiiviseen semantiikkaan ja laajemmin kognitiiviseenkielentutkimukseen.
Tutkielmani aineistona käytän Kielipankin ylläpitämää Suomi24-korpusta, josta olen kunkin verbin osalta kerännyt 100 satunnaista osumaa vuonna 2017 käydyistä verkkokeskusteluista. Kokonaisuudessaan aineistoni kattaa 500 virkettä, joissa esiintyy fyysistä kipua ilmaiseva verbi. Tutkielmani edustaa laadullista aineistopohjaista kielentutkimusta, jonka metodina toimii perinteinen lingvistinen analyysi. Olen jaotellut aineistoni esiintymät syntaktis-semanttisesti omiin ryhmiinsä verbien kanssa esiintyvien seuralaisten perusteella. Syntaktis-semanttista tarkastelua syvennän huomion ikkunoimisen näkökulmasta.
Kipuverbien argumenttirakenne on varsin vakiintumaton. Verbit esiintyvät nykykielessä nolla–kolmepaikkaisina, useimmiten kuitenkin yksipaikkaisina kokijaobjektin tai illatiiviadverbiaalin kanssa. Kokijaobjektia pidetään yleensä kipuverbin ensisijaisena täydennyksenä, mutta esimerkiksi sattua-verbin yleisin täydennys on ärsykesubjekti, jota usein pidetään toissijaisena osallistujana. Kipuverbit hyväksyvät seurakseen monipuolisesti erilaisissa sijoissa esiintyviä täydennyksiä. Yhdessä erisijaisten täydennystensä kanssa kipuverbit muodostavat erilaisia käsitteistyksiä kiputilanteista.
Kiputilannekehyksessä huomion ikkunaan nostetaan useimmiten KOKIJA, joka edustuu yleensä MERONYYMISESTI ruumiinosan kautta. Kiputilannekehyksessä huomiota ikkunoidaan maksimaalisesti – nostamalla sekä KOKIJA että ÄRSYKE ikkunaan – vain harvoin. Kaikille tarkastelemilleni kipuverbeille on ominaista myös se, ettei huomion ikkunaan nosteta kumpaakaan osallistujaa. Tällöin kipuverbit esiintyvät usein paratagmamaisesti jonkin lähisynonyymisen kipuverbin seurassa, jolloin toinen kipuverbi korostaa tai täsmentääkipumerkitystä