”Kansan pelin” kauhuvuodet: Heyselin ja Hillsborough’n katsomokatastrofit The Guardianissa vuosina 1985–1990
Latonen, Oskar (2023-04-11)
”Kansan pelin” kauhuvuodet: Heyselin ja Hillsborough’n katsomokatastrofit The Guardianissa vuosina 1985–1990
Latonen, Oskar
(11.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042438377
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042438377
Tiivistelmä
Pro-gradu -tutkielmani käsittelee brittiläisen The Guardian -sanomalehden uutisointia englantilaisen jalkapallon kahdesta vakavimmasta katsomokatastrofista: vuoden 1985 Heyselistä ja vuoden 1989 Hillsborough’sta. Guardian oli keskustavasemmistolaista politiikkaa kannattanut valtalehti, jonka oikeistohallitukselle esittämä kritiikki heijastui myös lehden jalkapallouutisointiin. Tutkin millaisessa valossa katsomokatastrofit lehdessä näyttäytyivät, miten Guardian suhtautui 1980-luvun suurena yhteiskunnallisena ongelmana pidettyyn jalkapallohuliganismiin, ja miten brittiyhteiskunnan ongelmat yhdistyivät katsomokatastrofeihin. Lisäksi tarkastelen lehden suhdetta jalkapallon kanssa tekemissä olleisiin ihmisiin, kuten jalkapalloviranomaisiin ja poliitikkoihin.
Aineistoni koostuu Guardianin journalistisesta materiaalista, kuten pääkirjoituksista, uutisista, kolumneista ja urheilu-uutisista, joita oli yhteensä 525 kappaletta. Tarkastelen aineistoa sisällönanalyysin, sekä kontekstianalyysin ja lähdekritiikin keinoin. Koska katsomokatastrofit eivät olleet identtisiä, vertailen myös Heyseliä ja Hillsborough’ta keskenään löytääkseni yhtäläisyyksiä ja eroja lehden suhtautumisessa niihin.
Tutkimuksesta ilmenee katsomokatastrofien olleen vain yksi jalkapallon useista ongelmista. Heyselin jälkeen Guardian syytti erityisesti englantilaisia kannattajia huliganismista, ja vaati heidän vetäytymistään eurooppalaisista turnauksista. Hillsborough’n onnettomuuteen mennessä tilanne muuttui, ja lehden kritiikki siirtyi kannattajista paikallisen poliisin toimintaan ottelupäivänä. Vuosina 1985–88 jalkapallokeskustelu pyörikin pitkälti huligaanikysymyksen ympärillä, mutta Hillsborough’n jälkeen Guardian painotti enemmän lajiolosuhteiden turvallisuuden tärkeyttä.
Tutkimusvuodet 1985–1990 olivat englantilaisen jalkapallon kriisiaikaa, jolloin mielikuvat lajista olivat negatiivisia ja se oli jatkuvassa poliittisessa paineessa. Guardian piti jalkapallohuliganismia yhteiskunnallisena ongelmana ja osoituksena Britannian 1980-luvun sosiaalisista paheista. Tutkimuksesta ilmenee lehden pitäneen huligaaniongelmaa seurauksena lajin ulkopuolisista ongelmista eikä lajista itsestään johtuvana. Guardian kritisoi säännöllisesti poliitikkoja ja jalkapallojohtajia. Poliittisesti lehden kritiikki esitettyihin jalkapalloratkaisuihin jyrkkeni sitä mukaa, kun hallituksen omat mielipiteet tiukkenivat. Kokonaisuudessa Guardian muistutti erityisesti Heyselin ja Hillsborough’n uhreista ja vaati parannuksia englantilaisten stadionien rapistuneisiin katsomo-olosuhteisiin. Uhrit unohtamalla vaarana oli katastrofien unohtaminen, ja riski uusille onnettomuuksille.
Aineistoni koostuu Guardianin journalistisesta materiaalista, kuten pääkirjoituksista, uutisista, kolumneista ja urheilu-uutisista, joita oli yhteensä 525 kappaletta. Tarkastelen aineistoa sisällönanalyysin, sekä kontekstianalyysin ja lähdekritiikin keinoin. Koska katsomokatastrofit eivät olleet identtisiä, vertailen myös Heyseliä ja Hillsborough’ta keskenään löytääkseni yhtäläisyyksiä ja eroja lehden suhtautumisessa niihin.
Tutkimuksesta ilmenee katsomokatastrofien olleen vain yksi jalkapallon useista ongelmista. Heyselin jälkeen Guardian syytti erityisesti englantilaisia kannattajia huliganismista, ja vaati heidän vetäytymistään eurooppalaisista turnauksista. Hillsborough’n onnettomuuteen mennessä tilanne muuttui, ja lehden kritiikki siirtyi kannattajista paikallisen poliisin toimintaan ottelupäivänä. Vuosina 1985–88 jalkapallokeskustelu pyörikin pitkälti huligaanikysymyksen ympärillä, mutta Hillsborough’n jälkeen Guardian painotti enemmän lajiolosuhteiden turvallisuuden tärkeyttä.
Tutkimusvuodet 1985–1990 olivat englantilaisen jalkapallon kriisiaikaa, jolloin mielikuvat lajista olivat negatiivisia ja se oli jatkuvassa poliittisessa paineessa. Guardian piti jalkapallohuliganismia yhteiskunnallisena ongelmana ja osoituksena Britannian 1980-luvun sosiaalisista paheista. Tutkimuksesta ilmenee lehden pitäneen huligaaniongelmaa seurauksena lajin ulkopuolisista ongelmista eikä lajista itsestään johtuvana. Guardian kritisoi säännöllisesti poliitikkoja ja jalkapallojohtajia. Poliittisesti lehden kritiikki esitettyihin jalkapalloratkaisuihin jyrkkeni sitä mukaa, kun hallituksen omat mielipiteet tiukkenivat. Kokonaisuudessa Guardian muistutti erityisesti Heyselin ja Hillsborough’n uhreista ja vaati parannuksia englantilaisten stadionien rapistuneisiin katsomo-olosuhteisiin. Uhrit unohtamalla vaarana oli katastrofien unohtaminen, ja riski uusille onnettomuuksille.