Habitat selection of the raccoon dog (Nyctereutes procyonoides) during the breeding season of ground-nesting birds

Abstract

The raccoon dog is a highly invasive mammalian predator that threatens the nests of ground-nesting birds in Europe. In Finland, the raccoon dog is a more common nest visitor than any other native or invasive mammal species in the breeding habitats of waterbirds. Studying the habitat selection of the species is important to understand the nest predation risks caused by it. In my thesis, I studied the home ranges and habitat selection of the raccoon dog. My aims were to see if there were differences in the home ranges between three different Finnish landscape types and to investigate whether the spatial and temporal habitat preferences of raccoon dogs cause a particular risk for ground-nesting birds during the critical nesting period.

I used data from 26 GPS-collared raccoon dogs from three regions representing three landscape types: i) southern coastal region, ii) southern inland region and iii) Northern Finland. Both southern regions had seven collared individuals each and the northern region had 12 collared individuals. I estimated the home ranges of raccoon dogs using autocorrelated kernel density estimation (AKDE) and studied habitat selection using infinitely weighed logistic regression based resource selection functions (RSF). I compared home range sizes between the three regions. Habitat selection was studied during the breeding season of ground-nesting birds to get relevant information about the preferences when the risk for birds is highest. To study temporal differences in habitat selection, I compared the breeding season to the non-breeding season.

I found the home ranges to be the largest in Northern Finland. Raccoon dogs showed clear spatial and temporal preferences for wetlands as well as for peatlands. They also preferred the edge areas of agricultural fields, water bodies and forests more than the interior areas. Agricultural field edges were also one of the most used habitats in Northern Finland and in the southern coast. Raccoon dogs did not avoid any habitat in the coastal region. In the southern inland region, wooded peatlands, agricultural fields, built areas and roads were avoided. In Northern Finland, the most avoided habitat was open rock, while the riverbanks were among the most preferred. Raccoon dogs showed increased preferences for wetlands and peatland habitats during the breeding season when compared to the non-breeding season. Yet these habitats were not avoided during the non-breeding season either, they were just preferred less.

These findings support the hypothesis that the habitat preferences of the raccoon dog may influence the predation risk caused to wetland-associated ground-nesting birds. Since raccoon dogs prefer important bird nesting habitats during the breeding season, it increases the risk of encountering nests. The temporal preferences indicate that these habitats are especially preferred by raccoon dogs during the breeding season of birds. I conclude that while raccoon dogs are not specialists of water-associated habitats, they do use them more than expected by chance when available. In other words, the habitat preferences of raccoon dogs may cause a specific risk for ground-nesting birds in wetland and peatland habitats.

Supikoira on Euroopan alueella haitallinen vieraslaji, joka uhkaa maassa pesivien lintujen pesiä. Suomessa supikoira on yleisempi vesilintujen pesillä vieraileva nisäkäs kuin mikään muu alkuperäinen tai vierasperäinen nisäkäslaji. Tässä tutkielmassa tutkin supikoirien elinpiirejä ja habitaatin valintaa sekä niiden eroja kolmen suomalaisen maisema-alueen välillä. Tavoitteeni oli selvittää, suosivatko supikoirat juuri linnuille tärkeitä habitaatteja niiden pesimäkaudella.

Tutkielmani aineisto koostuu 26 GPS-pannoitetusta supikoirayksilöstä kolmelta eri alueelta, jotka edustavat kolmea eri maisema-aluetta: i) eteläinen rannikkoalue, ii) eteläinen sisämaa-alue ja iii) Pohjois-Suomi. Eteläisiltä alueilta aineistossa oli seitsemän supikoirayksilöä kummaltakin alueelta ja pohjoisesta 12 yksilöä. Estimoin elinpiirit käyttäen autokorreloitunutta ydinestimointia (engl. autocorrelated kernel density estimation, AKDE), ja mallinsin habitaatinvalintaa käyttäen menetelmää ”infinitely weighed logistic regression”. Käytin elinpiirejä niiden kokojen vertailuun näiden kolmen maisema-alueen välillä sekä habitaatinvalinnan mallintamiseen. Tutkin habitaatinvalintaa lintujen pesimäkauden aikana ja vertasin sitä pesimäkauden ulkopuoliseen aikaan habitaatin ja kauden interaktiona.

Elinpiirit olivat suurimpia Pohjois-Suomessa. Supikoirat suosivat kosteikkoja ja turvemaita lintujen pesimäkauden aikana. Näitä kosteita habitaatteja suosittiin enemmän pesimäkauden aikana kuin sen ulkopuolella. Samoja habitaatteja suosittiin myös pesimäkauden ulkopuolella, mutta vähemmän kuin pesimäkaudella. Supikoirat suosivat peltojen, vesistöjen ja metsien reuna-alueita enemmän kuin niiden ydinalueita. Peltojen reuna-alueet olivat myös suosituimpia habitaatteja Pohjois-Suomessa ja eteläisellä rannikolla. Rannikkoalueella supikoirat eivät juuri välttäneet mitään habitaattia. Eteläisellä sisämaa-alueella ne välttivät puustoista turvemaata, peltoja, rakennettua aluetta ja teitä. Pohjois-Suomessa supikoirat välttivät eniten kalliomaata ja leveiden jokien avovesialueita, vaikkakin niiden rantoja suosittiin.

Nämä tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan supikoirat suosivat linnuille tärkeitä pesimäympäristöjä, mikä lisää omalta osaltaan niiden aiheuttamaa pesäsaalistusiskiä. Supikoirat siirtyivät myös käyttämään näitä tärkeitä pesimäympäristöjä juuri pesimäkaudella enemmän kuin sen ulkopuolella, mitä saattaa osittain selittää pesien lisäämä houkuttelevuus. Johtopäätöksinä voin todeta, että supikoirat ovat habitaattigeneralisteja, mutta käyttävät kosteita habitaatteja enemmän kuin voisi olettaa sattumalta, jos näitä habitaatteja on supikoirille saatavilla. Toisin sanoen, tutkielmani tulokset tukevat erityisesti kosteikkojen ja turvemaiden