Järjestäytyneen rikollisryhmän johtajan rikoskumppanuusvastuu : erityisesti henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa
Hyvärinen, Henna (2023-04-03)
Järjestäytyneen rikollisryhmän johtajan rikoskumppanuusvastuu : erityisesti henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa
Hyvärinen, Henna
(03.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041837487
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041837487
Tiivistelmä
Järjestäytynyttä rikollisuutta voidaan pitää modernin oikeuden vakavana ilmentymänä, joka muodostaa erityisen uhkan oikeushyvien täysimääräiselle toteutumiselle. Erityisen moitittavana järjestäytyneissä rikollisryhmissä voidaan pitää johtajan toimintaa, sillä se mahdollistaa systemaattisen rikosten tekemisen ja rikollisryhmän vaaran kehittymisen. Tutkielmassa tavoitteenani on selvittää järjestäytyneen rikollisryhmän johtajan rikoskumppanuusvastuuta tilanteissa, joissa johtaja ei ole itse osallistunut rikoksen täytäntöönpanotoimeen. Tutkielmaa varten luon tapahtumakehikon, jossa hierarkkisesti rakentuneen järjestäytyneen rikollisryhmän johtaja organisoi rikollisryhmää ja antaa ryhmän muille jäsenille käskyjä ja ohjeita rikosten suorittamiseksi. Tutkielmassa selvitän, voidaanko kyseisenlaista menettelyä pitää rikoskumppanuusvastuun edellyttämällä tavalla rikoksen suorittamisen kannalta olennaisena sekä merkityksellisenä sekä voidaanko muilla ryhmän jäsenillä katsoa olevan yhteisymmärrys rikoksen suorittamisesta, kun rikosten tekeminen perustuu lähtökohtaisesti hierarkiassa ylempänä olevilta tuleviin käskyihin. Siten tutkielmassa hahmotan, miten järjestäytyneen rikollisryhmän ominaispiirteet vaikuttavat rikoskumppanuusvastuun objektiivisten ja subjektiivisten vastuuedellytysten täyttymiseen.
Tutkielmassa hyödynnän lainopillisen tutkimussuuntauksen menetelmiä eli oikeussäännösten systematisointia ja tulkintaa. Lähtökohtana tutkielmassa on oikeussäännösten systematisointi. Systematisointityön avulla luon ikään kuin teoreettisen kehikon, jossa tulkintasuositusten antaminen on mahdollista. Tulkintasuosituksia annan puolestaan siitä, miten rikoskumppanuussäännös on sovitettavissa yhteen järjestäytyneen rikollisuuden ominaispiirteiden kanssa. Perustan tulkintasuositukset lakiin, sen esitöihin, oikeuskäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Oikeuskirjallisuudesta keskeisimpinä lähteinäni ovat Sanna Palon väitöskirja ”Järjestäytyneet rikollisryhmät ja rikosvastuu” ja Lauri Luodon väitöskirja ”Avunannon rangaistavuuden edellytykset”.
Vaikka järjestäytynyt rikollisuus poikkeaa merkittävällä tavalla niin sanotuista perinteisen osallisuuden tilanteista, on rikoskumppanuussäännöksen soveltuminen lähtökohtaisesti mahdollista silloin, kun johtajan menettelyksi käsitetään yksittäisiä rikoksia koskevien käskyjen antaminen. Sen sijaan yleiset organisointitoimenpiteet jäävät lähtökohtaisesti liian kauaksi rikoksen täytäntöönpanosta sekä ajallisesti että oikeudellisesti. Jotta vastuu voisi syntyä rikoskumppanuusvastuuna, tulee kuitenkin myös subjektiivisten vastuuedellytysten täyttyä. Ongelmallisena voidaankin pitää sitä, voidaanko tutkimusaiheen mukaisessa tilanteessa kyse katsoa olevan osallisten välisestä yhteisymmärryksestä tehdä rikos yhdessä. Vaikka voisi vaikuttaa, ettei kyse voi olla osapuolten välisestä rikossuunnitelmasta, kun rikosten tekeminen perustuu johtajalta saatuihin käskyihin, saattavat järjestäytyneen rikollisuuden ominaispiirteet johtaa siihen, että yhteisymmärrysvaatimus täyttyykin herkemmin kuin niin sanotuissa perinteisen osallisuuden tilanteissa.
Tutkielmassa hyödynnän lainopillisen tutkimussuuntauksen menetelmiä eli oikeussäännösten systematisointia ja tulkintaa. Lähtökohtana tutkielmassa on oikeussäännösten systematisointi. Systematisointityön avulla luon ikään kuin teoreettisen kehikon, jossa tulkintasuositusten antaminen on mahdollista. Tulkintasuosituksia annan puolestaan siitä, miten rikoskumppanuussäännös on sovitettavissa yhteen järjestäytyneen rikollisuuden ominaispiirteiden kanssa. Perustan tulkintasuositukset lakiin, sen esitöihin, oikeuskäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Oikeuskirjallisuudesta keskeisimpinä lähteinäni ovat Sanna Palon väitöskirja ”Järjestäytyneet rikollisryhmät ja rikosvastuu” ja Lauri Luodon väitöskirja ”Avunannon rangaistavuuden edellytykset”.
Vaikka järjestäytynyt rikollisuus poikkeaa merkittävällä tavalla niin sanotuista perinteisen osallisuuden tilanteista, on rikoskumppanuussäännöksen soveltuminen lähtökohtaisesti mahdollista silloin, kun johtajan menettelyksi käsitetään yksittäisiä rikoksia koskevien käskyjen antaminen. Sen sijaan yleiset organisointitoimenpiteet jäävät lähtökohtaisesti liian kauaksi rikoksen täytäntöönpanosta sekä ajallisesti että oikeudellisesti. Jotta vastuu voisi syntyä rikoskumppanuusvastuuna, tulee kuitenkin myös subjektiivisten vastuuedellytysten täyttyä. Ongelmallisena voidaankin pitää sitä, voidaanko tutkimusaiheen mukaisessa tilanteessa kyse katsoa olevan osallisten välisestä yhteisymmärryksestä tehdä rikos yhdessä. Vaikka voisi vaikuttaa, ettei kyse voi olla osapuolten välisestä rikossuunnitelmasta, kun rikosten tekeminen perustuu johtajalta saatuihin käskyihin, saattavat järjestäytyneen rikollisuuden ominaispiirteet johtaa siihen, että yhteisymmärrysvaatimus täyttyykin herkemmin kuin niin sanotuissa perinteisen osallisuuden tilanteissa.