Vuosina 1958-1959 Turun yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla hoidettujen keskosten pitkäaikaisennuste : rekisteripohjainen kohorttitutkimus
Timonen, Veera (2023-03-15)
Vuosina 1958-1959 Turun yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla hoidettujen keskosten pitkäaikaisennuste : rekisteripohjainen kohorttitutkimus
(15.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023033134068
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023033134068
Tiivistelmä
Keskosella tarkoitetaan ennen raskausviikkoa 37 tai alle 2500 g:n painoisena syntynyttä lasta. Suomessa vuosittain noin 5–6 % lapsista syntyy keskosena. Neonatologia eli vastasyntyneiden tehohoito eriytyi omaksi erikoisalakseen vasta 1970-luvulla. Samoihin aikoihin keskosten hoito otti suuria kehitysaskeileita muun muassa uusien hengitystukihoitojen, äitien kortikosteroidihoidon sekä keskosten surfanktanttihoidon myötä. Ennen tätä keskosten hoito oli hyvin rajoitettua. Keskoshoidon kehittymisen jälkeen keskosten kuolleisuus vähentyi merkittävästi. Pienipainoisuus ja keskosuus on vahvasti liitetty lisääntyneeseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen isoissa kohorttitutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää vuosina 1958 ja 1959 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettujen keskosten pitkäaikaisennustetta yli 60 vuoden ajalta, syntymästä aina vuoteen 2022 asti.
Tutkimuksen aineisto koostui Tyks Lasten ja nuorten klinikan vastasyntyneiden teho-osastolla vuosina 1958–1959 hoidetuista keskosista sekä samoina vuosina täysiaikaisena syntyneistä lapsista, jotka toimivat tutkimuksen verrokkeina. Tutkittavien paperisista ja sähköisistä potilasasiakirjoista dokumentoitiin varhaistiedot sekä tutkimuksen muuttujiksi määritetyt tautidiagnoosit ja sosiaaliset tekijät. Muuttujien avulla saatiin analysoitua keskosten ja verrokkien kuolleisuutta, sairastavuutta sekä sosiaalista ennustetta.
Tutkimuksen tulokset osottautuivat keskosten osalta paremmiksi, mitä tutkimuksen hypoteesina oli ajateltu. Keskosilla esiintyi muutamia tautidiagnooseja ennemmän kuin verrokeilla, esimerkiksi astmaa ja verenpainetautia. Pääasiassa keskoset elivät kuitenkin yhtä pitkään, kouluttautuivat yhtä pitkälle sekä sairastivat yhtä vähän kuin täysiaikaisena syntyneet verrokit. Tutkimuksen keskoset ovat syntyneet ennen keskoshoidon kehittymistä, joten sen ajan hoidoilla vain vahvimmat ja terveimmät jäivät henkiin tai saavuttivat aikuisiän. Tämä on varmasti yksi merkittävä syy, miksi ei suuria eroja keskosten ja verrokkien välillä esiintynyt. Vaikka tutkimuksen aineisto oli pieni, eikä sen vuoksi voida tehdä suoria johtopäätöksiä koko keskospopulaatioon, antaa tämä tutkimus kuitenkin poikkeavan pitkän seuranta-aikansa vuoksi ainutlaatuista tietoa 1950 luvun loppupuolella hoidettujen keskosten pitkäaikaisennusteesta täydentäen näin aiempaa tutkimustietoa.
Tutkimuksen aineisto koostui Tyks Lasten ja nuorten klinikan vastasyntyneiden teho-osastolla vuosina 1958–1959 hoidetuista keskosista sekä samoina vuosina täysiaikaisena syntyneistä lapsista, jotka toimivat tutkimuksen verrokkeina. Tutkittavien paperisista ja sähköisistä potilasasiakirjoista dokumentoitiin varhaistiedot sekä tutkimuksen muuttujiksi määritetyt tautidiagnoosit ja sosiaaliset tekijät. Muuttujien avulla saatiin analysoitua keskosten ja verrokkien kuolleisuutta, sairastavuutta sekä sosiaalista ennustetta.
Tutkimuksen tulokset osottautuivat keskosten osalta paremmiksi, mitä tutkimuksen hypoteesina oli ajateltu. Keskosilla esiintyi muutamia tautidiagnooseja ennemmän kuin verrokeilla, esimerkiksi astmaa ja verenpainetautia. Pääasiassa keskoset elivät kuitenkin yhtä pitkään, kouluttautuivat yhtä pitkälle sekä sairastivat yhtä vähän kuin täysiaikaisena syntyneet verrokit. Tutkimuksen keskoset ovat syntyneet ennen keskoshoidon kehittymistä, joten sen ajan hoidoilla vain vahvimmat ja terveimmät jäivät henkiin tai saavuttivat aikuisiän. Tämä on varmasti yksi merkittävä syy, miksi ei suuria eroja keskosten ja verrokkien välillä esiintynyt. Vaikka tutkimuksen aineisto oli pieni, eikä sen vuoksi voida tehdä suoria johtopäätöksiä koko keskospopulaatioon, antaa tämä tutkimus kuitenkin poikkeavan pitkän seuranta-aikansa vuoksi ainutlaatuista tietoa 1950 luvun loppupuolella hoidettujen keskosten pitkäaikaisennusteesta täydentäen näin aiempaa tutkimustietoa.