Startup-yrityksen arvonmääritys ja siihen vaikuttavat tekijät venture capital -sijoitusprosessissa
Lehtinen, Juuli (2023-03-24)
Startup-yrityksen arvonmääritys ja siihen vaikuttavat tekijät venture capital -sijoitusprosessissa
Lehtinen, Juuli
(24.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023040635413
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023040635413
Tiivistelmä
Nykypäivän taloudessa merkittävä osuus yritysten kokonaispääomasta koostuu aineettomista
hyödykkeistä, mikä korostuu uusien yritysten kohdalla. Startupit ovat liiketoimintansa
alkuvaiheessa olevia yrityksiä, jotka tavoittelevat nopeaa, kansainvälistä kasvua, minkä
toteuttamiseksi tarvitaan rahoitusta. Startupit perustuvat ainutlaatuisiin innovaatioihin, jotka
voivat parhaimmillaan mullistaa markkinan. Ainutlaatuisuuden kääntöpuolena on liiketoimintaan
liittyvä epävarmuus: koska innovaatio on uusi, ei sen toimivuudesta tai kannattavuudesta ole
takeita. Rahoituksen saaminen on vaikeaa johtuen liiketoimintaan liittyvistä epävarmuuksista ja
vakuudeksi kelpaamattoman aineettoman pääoman suuresta määrästä sekä tiedon
epäsymmetriasta, jota aineeton pääoma lisää. Venture capital (VC) -sijoittaminen on korkean
riskin sijoitustoimintaa, joka keskittyy startupien rahoitukseen. Riskirahoitukseksikin kutsutulle
VC-sijoitustoiminnalle on tyypillistä tuottojen suuri vaihtelevuus, mikä johtuu startupien
onnistumistodennäköisyyden arviointiin liittyvistä haasteista. Suurin osa startup-yrityksistä
epäonnistuu ja VC-rahaston tuotot perustuvatkin muutamiin timantteihin, joiden ansiosta
rahastolle saadaan kilpailukykyinen keskimääräinen tuotto. Tämän tutkielman tarkoitus on
analysoida, miten VC-sijoittaja valikoi sijoituskohteensa, miten niiden arvoa pyritään
määrittämään ja mitkä tekijät vaikuttavat arvonmääritykseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla viittä
suomalaista VC-sijoittajaa teemahaastattelujen muodossa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys
luotiin aiemman kirjallisuuden perusteella ja VC-sijoitusprosessin mallina käytettiin Tyebjeen ja
Brunon vuonna 1984 kehittämää mallia. Alkuperäistä mallia täydennettiin abduktiivista päättelyä
hyödyntämällä empiiristen tutkimustulosten perusteella. Teemahaastatteluiden tavoitteena oli
saada selkeä kuva koko VC-sijoitusprosessista painottuen seulonta- ja arvonmääritysvaiheisiin.
Sijoituskohteen arvonmääritystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin keskittyen aineettoman
pääoman merkitykseen startup-yrityksissä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että startup-yritysten arvonmääritys on haastavaa, sillä
perinteiset arvonmääritysmenetelmät voivat antaa epäjohdonmukaisia tuloksia. Venture capital
-arvonmääritysmenetelmä koettiin toimivaksi menetelmäksi startupien arvonmäärityksessä,
vaikka menetelmän heikkous onkin sen perustuminen ennustettuihin lukuihin. Kertoimien käyttö
nimettiin käytetyksi menetelmäksi sijoittajien keskuudessa silloin, kun kohdeyrityksellä on
liikevaihtoa. Myös verrokkiyhtiöiden hyödyntämisen nähtiin antavan johdonmukaisia tuloksia,
mutta menetelmä vaatii sijoittajalta vankkaa kokemusta ja markkinanormin tuntemusta. Startupin
numeerisen arvon määrittämistä tärkeämpänä pidettiin kuitenkin sen
onnistumistodennäköisyyden arviointia, sillä vain startupin onnistuessa tuottovaatimus toteutuu.
Aineettomien tekijöiden nähtiin muodostavan kilpailuetu, jonka avulla startup pystyy
toteuttamaan kasvutavoitteensa ja palauttamaan VC-sijoittajalle vaaditun tuoton. Tärkeimpänä
tuottopotentiaaliin vaikuttavana tekijänä nähtiin startupin perustajatiimi, minkä lisäksi
kilpailuedun kannalta merkittäviksi tekijöiksi nimettiin muun muassa innovaatio ja teknologia
sekä osoitettava markkina ja sen kasvupotentiaali. Innovaation ja teknologian osalta painotettiin
erityisesti niiden ainutlaatuisuutta, jonka myötä niitä on vaikea kopioida tai korvata.
hyödykkeistä, mikä korostuu uusien yritysten kohdalla. Startupit ovat liiketoimintansa
alkuvaiheessa olevia yrityksiä, jotka tavoittelevat nopeaa, kansainvälistä kasvua, minkä
toteuttamiseksi tarvitaan rahoitusta. Startupit perustuvat ainutlaatuisiin innovaatioihin, jotka
voivat parhaimmillaan mullistaa markkinan. Ainutlaatuisuuden kääntöpuolena on liiketoimintaan
liittyvä epävarmuus: koska innovaatio on uusi, ei sen toimivuudesta tai kannattavuudesta ole
takeita. Rahoituksen saaminen on vaikeaa johtuen liiketoimintaan liittyvistä epävarmuuksista ja
vakuudeksi kelpaamattoman aineettoman pääoman suuresta määrästä sekä tiedon
epäsymmetriasta, jota aineeton pääoma lisää. Venture capital (VC) -sijoittaminen on korkean
riskin sijoitustoimintaa, joka keskittyy startupien rahoitukseen. Riskirahoitukseksikin kutsutulle
VC-sijoitustoiminnalle on tyypillistä tuottojen suuri vaihtelevuus, mikä johtuu startupien
onnistumistodennäköisyyden arviointiin liittyvistä haasteista. Suurin osa startup-yrityksistä
epäonnistuu ja VC-rahaston tuotot perustuvatkin muutamiin timantteihin, joiden ansiosta
rahastolle saadaan kilpailukykyinen keskimääräinen tuotto. Tämän tutkielman tarkoitus on
analysoida, miten VC-sijoittaja valikoi sijoituskohteensa, miten niiden arvoa pyritään
määrittämään ja mitkä tekijät vaikuttavat arvonmääritykseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla viittä
suomalaista VC-sijoittajaa teemahaastattelujen muodossa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys
luotiin aiemman kirjallisuuden perusteella ja VC-sijoitusprosessin mallina käytettiin Tyebjeen ja
Brunon vuonna 1984 kehittämää mallia. Alkuperäistä mallia täydennettiin abduktiivista päättelyä
hyödyntämällä empiiristen tutkimustulosten perusteella. Teemahaastatteluiden tavoitteena oli
saada selkeä kuva koko VC-sijoitusprosessista painottuen seulonta- ja arvonmääritysvaiheisiin.
Sijoituskohteen arvonmääritystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin keskittyen aineettoman
pääoman merkitykseen startup-yrityksissä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että startup-yritysten arvonmääritys on haastavaa, sillä
perinteiset arvonmääritysmenetelmät voivat antaa epäjohdonmukaisia tuloksia. Venture capital
-arvonmääritysmenetelmä koettiin toimivaksi menetelmäksi startupien arvonmäärityksessä,
vaikka menetelmän heikkous onkin sen perustuminen ennustettuihin lukuihin. Kertoimien käyttö
nimettiin käytetyksi menetelmäksi sijoittajien keskuudessa silloin, kun kohdeyrityksellä on
liikevaihtoa. Myös verrokkiyhtiöiden hyödyntämisen nähtiin antavan johdonmukaisia tuloksia,
mutta menetelmä vaatii sijoittajalta vankkaa kokemusta ja markkinanormin tuntemusta. Startupin
numeerisen arvon määrittämistä tärkeämpänä pidettiin kuitenkin sen
onnistumistodennäköisyyden arviointia, sillä vain startupin onnistuessa tuottovaatimus toteutuu.
Aineettomien tekijöiden nähtiin muodostavan kilpailuetu, jonka avulla startup pystyy
toteuttamaan kasvutavoitteensa ja palauttamaan VC-sijoittajalle vaaditun tuoton. Tärkeimpänä
tuottopotentiaaliin vaikuttavana tekijänä nähtiin startupin perustajatiimi, minkä lisäksi
kilpailuedun kannalta merkittäviksi tekijöiksi nimettiin muun muassa innovaatio ja teknologia
sekä osoitettava markkina ja sen kasvupotentiaali. Innovaation ja teknologian osalta painotettiin
erityisesti niiden ainutlaatuisuutta, jonka myötä niitä on vaikea kopioida tai korvata.