”Me näytämme miten me tehdään työt kunnolla loppuun saakka” : Tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottujen tehdastyöntekijöiden irtisanomiskokemuksia
Luoto, Veera (2023-04-25)
”Me näytämme miten me tehdään työt kunnolla loppuun saakka” : Tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanottujen tehdastyöntekijöiden irtisanomiskokemuksia
(25.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051043193
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051043193
Tiivistelmä
Kollektiivisperusteiset irtisanomiset tuotannollis-taloudellisista syistä ovat vakiinnuttaneet paikkansa liikkeenjohdollisena perustoimenpiteenä suhdanteisiin reagoimiseksi ja kannattavuuden lisäämiseksi. Henkilöstön vähentäminen on yksi strateginen keino, jolla yritys tai organisaatio voi laskea kustannuksiaan ja vastata markkinoilla vallitseviin supistuspaineisiin.
Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästätoista kollektiivisesti tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanotun henkilön haastatteluista, jotka on kerätty osana Tampereen Työväenmuseo Werstaan ”Irtisanottu perintö”-hanketta vuonna 2018. Tutkimukseni tutkimuskysymykseksi esitän: miten haastatellut kokivat irtisanotuksi tulemisen? Kiinnitän huomiota erityisesti identiteetin ja toimijuuden muotoutumiseen narratiiveissa. Pyrin löytämään kertomuksista myös mahdollista tarvetta ja paikkoja sosiaalityölle.
Tämä tutkielma on lähestymistavaltaan aineistolähtöinen ja narratiivinen. Tutkielmassa irtosanomiskertomuksia lähestytään teoreettisesti identiteetin, yhteisön ja toimijuuden näkökulmista. Tässä tutkielmassa narratiivi ja sen tuottaminen nähdään sosiokulttuurisena ja kieleen sitoutuvana. Narratiivi rakentuu yhteiskunnallisessa kontekstissa, jossa yhteisön odotukset, ja arvostukset luovat vaateita myös kerrotulle tarinalle.
Analyysituloksia tarkastellaan tässä tutkielmassa teemoittain aineistosta nousseiden havaintojen perusteella. Tuloksia reflektoidaan aiempiin tutkimustuloksiin, sekä teoreettisiin viitekehyksiin yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla sekä pohditaan sosiaalityön paikkaa kollektiivisissa irtisanomisissa.
Irtisanomiskokemuksissa ja niistä kerrottaessa keskeisiksi nousi viisi teemaa: (1) ikä ja sukupuoli toimijuutta määrittämässä, (2) psykologisen sopimuksen rikkoontuminen, (3) huoli paikkakunnasta, yhteisöstä ja työtovereista, (4) kunnian kentillä loppuun asti sekä (5) joustava identiteetti ja adaptaatio.
Sosiaalityön tarve ja paikka hahmottui tämän tutkielman perusteella vähintään sosiaalipalveluohjauksen ja sosiaaliturvan hakemisessa ohjeistamisen tasolle. Tarve työllisyyspalveluiden sekä sosiaalityön, koulutuspalveluiden, järjestötoimijoiden sekä terveydenhuollon yhteistyölle tulisi harkita paikallisesti irtisanottujen työntekijöiden tarpeita kartoittaen. Sosiaalityön tavoitteena olisi näin tukea ihmisten itsenäistä selviytymistä, ehkäistä sosiaalisten ongelmien syntymistä, vahvistaa sosiaalista tukiverkkoa ja vähentää virastoasioinnin tarvetta. Myös yksilölliset palvelutarpeet tulee tarvittaessa selvittää.
Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästätoista kollektiivisesti tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanotun henkilön haastatteluista, jotka on kerätty osana Tampereen Työväenmuseo Werstaan ”Irtisanottu perintö”-hanketta vuonna 2018. Tutkimukseni tutkimuskysymykseksi esitän: miten haastatellut kokivat irtisanotuksi tulemisen? Kiinnitän huomiota erityisesti identiteetin ja toimijuuden muotoutumiseen narratiiveissa. Pyrin löytämään kertomuksista myös mahdollista tarvetta ja paikkoja sosiaalityölle.
Tämä tutkielma on lähestymistavaltaan aineistolähtöinen ja narratiivinen. Tutkielmassa irtosanomiskertomuksia lähestytään teoreettisesti identiteetin, yhteisön ja toimijuuden näkökulmista. Tässä tutkielmassa narratiivi ja sen tuottaminen nähdään sosiokulttuurisena ja kieleen sitoutuvana. Narratiivi rakentuu yhteiskunnallisessa kontekstissa, jossa yhteisön odotukset, ja arvostukset luovat vaateita myös kerrotulle tarinalle.
Analyysituloksia tarkastellaan tässä tutkielmassa teemoittain aineistosta nousseiden havaintojen perusteella. Tuloksia reflektoidaan aiempiin tutkimustuloksiin, sekä teoreettisiin viitekehyksiin yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla sekä pohditaan sosiaalityön paikkaa kollektiivisissa irtisanomisissa.
Irtisanomiskokemuksissa ja niistä kerrottaessa keskeisiksi nousi viisi teemaa: (1) ikä ja sukupuoli toimijuutta määrittämässä, (2) psykologisen sopimuksen rikkoontuminen, (3) huoli paikkakunnasta, yhteisöstä ja työtovereista, (4) kunnian kentillä loppuun asti sekä (5) joustava identiteetti ja adaptaatio.
Sosiaalityön tarve ja paikka hahmottui tämän tutkielman perusteella vähintään sosiaalipalveluohjauksen ja sosiaaliturvan hakemisessa ohjeistamisen tasolle. Tarve työllisyyspalveluiden sekä sosiaalityön, koulutuspalveluiden, järjestötoimijoiden sekä terveydenhuollon yhteistyölle tulisi harkita paikallisesti irtisanottujen työntekijöiden tarpeita kartoittaen. Sosiaalityön tavoitteena olisi näin tukea ihmisten itsenäistä selviytymistä, ehkäistä sosiaalisten ongelmien syntymistä, vahvistaa sosiaalista tukiverkkoa ja vähentää virastoasioinnin tarvetta. Myös yksilölliset palvelutarpeet tulee tarvittaessa selvittää.