Monikansalliset virtuaaliset tiimit - hyödyt ja haasteet offshoringissa - vaikutus reshoringiin
Hytönen, Tuija (2023-03-17)
Monikansalliset virtuaaliset tiimit - hyödyt ja haasteet offshoringissa - vaikutus reshoringiin
Hytönen, Tuija
(17.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041837472
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041837472
Tiivistelmä
IT:n offshoringista on tullut yhä merkityksellisempää niin toiminnan ilmentymänä kuin toiminnan tuloksissakin, offshoringin johtamisesta ja hallinnoinnista on tullut kriittinen yritysten toiminnan menestystekijä ja kompetenssi. Päätöksen järjestelmäkehitystyön siirtämisestä ulkomaille (offshoring) on usein katsottu johtuvan yksinkertaisesti taloudellisista syistä - se on halvempaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa on helpompi löytää. Teknologioiden, arkkitehtuurien ja järjestelmien kehittyessä täsmäosaamisen tarve lisääntyy yhä enemmän. Tämän vuoksi henkilökuntaa on alettu etsiä myös ulkomailta. Henkilökunnan rekrytointia ns. offshoringilla on tehty jo reilusti toistakymmentä vuotta. Vastavuoroisesti on alkanut esiintymään ns. reshoringia, offshoring-toiminnan takaisinvetoa omaan, alkuperäiseen työskentelymaahan.
Tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan vastausta seuraaviin kysymyksiin, tutkimusaukkoon. Ovatko offshoringin hyödyt ja haasteet muuttuneet reilun kymmenen vuoden aikana suhteessa kirjallisuuteen, nouseeko esille reshoring-ilmiötä tukevia seikkoja? Mitä hyötyjä ja haasteita löytyy offshoring- ja reshoring-toiminnasta? Mitä mahdollisia yhteyksiä on nähtävissä offshoring ja reshoring toiminnan välillä? Mitkä tekijät vaikuttavat siirtymiseen offshoringista reshoringiin? Empiirinen data kerättiin kvalitatiivisena tutkimuksena puolistrukturoitujen haastattelujen avulla haastattelemalla yrityksen Y kymmentä offshoring- ja reshoring-toiminnassa mukana olevaa päättäjää. Metodina käytettiin grounded teoriaa. Lopputuloksena tunnistettiin offshoringin hyötyinä rekrytoinnin merkitys, kompetenssin korostuminen, kannattavuus, organisaation toiminnan kehittäminen ja globaalin toiminnan, tiimityön kehittäminen. Offshoringin haasteina tunnistettiin organisaation toiminnan kehittäminen, kannattavuus, rekrytointi, kompetenssi, kommunikointi, johtamiskulttuurin kehittäminen, regulaatiot ja geopoliittinen maailmantilanne. Reshoringin hyötyinä tunnistettiin organisaation toiminnan kehittäminen, rekrytointi, kannattavuus, regulaatiot ja geopoliittinen tilanne, ei hyötyjä lainkaan ja Suomen ns. sisäinen offshoring-käsite. Reshoringin haasteina tunnistettiin kannattavuus, rekrytointi ja organisaation toiminnan kehittäminen.
Teoria tuki hyvin pitkälle tutkimuksen empiirisiä löydöksiä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että offshoringin haasteet (esim. liiketoiminta-osaaminen, kieli) ovat melko pitkälle reshoringin hyötyjä ja vastaavasti offshoringin hyödyt (esim. kustannustehokkuus) ovat reshoringin haasteita. Uudet, luvussa 6.1 esiintyvät tutkimuksen löydökset antavat pohtimisen aihetta offshoring- ja reshoring-toiminnan suhteelle. Tämän päivän geopoliittinen tilanne on ehkä voimakkain reshoring-päätöksiin ajava tekijä. Yrityksillä on oltava riskien hallinnan näkökulmasta katsottuna varasuunnitelma epävakaassa, maailmanpoliittisessa tilanteessa, jotta toiminta voi jatkua normaalina. Toisaalta ns. uuden normaalin käsite tukee offshoring-toiminnan jatkumista, kysymys on lähinnä oikean balanssin löytymisestä, ns. right-shoringista. COVID-19:n aika opetti toimimaan globaaleissa, virtuaaleissa tiimeissä joustavasti, laadukkaasti ja tehokkaasti.
Tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan vastausta seuraaviin kysymyksiin, tutkimusaukkoon. Ovatko offshoringin hyödyt ja haasteet muuttuneet reilun kymmenen vuoden aikana suhteessa kirjallisuuteen, nouseeko esille reshoring-ilmiötä tukevia seikkoja? Mitä hyötyjä ja haasteita löytyy offshoring- ja reshoring-toiminnasta? Mitä mahdollisia yhteyksiä on nähtävissä offshoring ja reshoring toiminnan välillä? Mitkä tekijät vaikuttavat siirtymiseen offshoringista reshoringiin? Empiirinen data kerättiin kvalitatiivisena tutkimuksena puolistrukturoitujen haastattelujen avulla haastattelemalla yrityksen Y kymmentä offshoring- ja reshoring-toiminnassa mukana olevaa päättäjää. Metodina käytettiin grounded teoriaa. Lopputuloksena tunnistettiin offshoringin hyötyinä rekrytoinnin merkitys, kompetenssin korostuminen, kannattavuus, organisaation toiminnan kehittäminen ja globaalin toiminnan, tiimityön kehittäminen. Offshoringin haasteina tunnistettiin organisaation toiminnan kehittäminen, kannattavuus, rekrytointi, kompetenssi, kommunikointi, johtamiskulttuurin kehittäminen, regulaatiot ja geopoliittinen maailmantilanne. Reshoringin hyötyinä tunnistettiin organisaation toiminnan kehittäminen, rekrytointi, kannattavuus, regulaatiot ja geopoliittinen tilanne, ei hyötyjä lainkaan ja Suomen ns. sisäinen offshoring-käsite. Reshoringin haasteina tunnistettiin kannattavuus, rekrytointi ja organisaation toiminnan kehittäminen.
Teoria tuki hyvin pitkälle tutkimuksen empiirisiä löydöksiä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että offshoringin haasteet (esim. liiketoiminta-osaaminen, kieli) ovat melko pitkälle reshoringin hyötyjä ja vastaavasti offshoringin hyödyt (esim. kustannustehokkuus) ovat reshoringin haasteita. Uudet, luvussa 6.1 esiintyvät tutkimuksen löydökset antavat pohtimisen aihetta offshoring- ja reshoring-toiminnan suhteelle. Tämän päivän geopoliittinen tilanne on ehkä voimakkain reshoring-päätöksiin ajava tekijä. Yrityksillä on oltava riskien hallinnan näkökulmasta katsottuna varasuunnitelma epävakaassa, maailmanpoliittisessa tilanteessa, jotta toiminta voi jatkua normaalina. Toisaalta ns. uuden normaalin käsite tukee offshoring-toiminnan jatkumista, kysymys on lähinnä oikean balanssin löytymisestä, ns. right-shoringista. COVID-19:n aika opetti toimimaan globaaleissa, virtuaaleissa tiimeissä joustavasti, laadukkaasti ja tehokkaasti.