Alkuopettajien käsityksiä lapsilähtöisestä pedagogiikasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko luokanopettajaksi opiskelleiden lapsilähtöisessä pedagogiikassa eroja verrattuna luokanopettajiin, joilla on myös varhaiskasvatuksen opettajan tutkinto. Tutkimme myös, miten lapsilähtöisyys toteutuu alkuopetuksessa ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja järjestämisessä sekä millaisia resursseja alkuopetuksessa on toteuttaa lapsilähtöistä pedagogiikkaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu lapsilähtöisyyden käsitteen määritelmän tarkasteluun ja lapsilähtöisen pedagogiikan käytäntöihin alkuopetuksessa. Teoriassa avaamme myös monialaisten oppimiskokonaisuuksia ilmiölähtöisestä näkökulmasta ja tarkastelemme opetuksen yleisiä resursseja.

Tutkimus oli kvalitatiivinen ja tutkimusote pääpiirteiltään fenomenologinen. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta puolistrukturoituna teemahaastatteluna toteutetusta haastattelusta sekä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksen luokanopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien opetussuunnitelmien vertailusta tehdystä metasynteesistä. Haastattelututkimuksen ensimmäinen osa toteutettiin ryhmähaastatteluna, johon osallistui 5 varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijaa ja 4 luokanopettajaopiskelijaa. Haastattelututkimuksen toinen osa toteutettiin yksilöhaastatteluna ja siihen osallistui 8 alkuopetuksen opettajaa, jotka ovat opiskelleet Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksella vuosina 2018–2022. Haastatteluaineistot analysoitiin yhdistämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja fenomenologista käsitysten tulkintaa.

Tutkimuksemme mukaan pohjakoulutuksella oli vaikutusta alkuopettajien lapsilähtöiseen pedagogiikkaan. Pohjakoulutukseltaan kaksoiskelpoiset opettajat ymmärsivät lapsilähtöisyyden käsitteen ja tavoitteen syvällisemmin, sillä varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksessa aihetta käsiteltiin huomattavasti enemmän ja konkreettisemmin. Luokanopettajat pitivät lapsilähtöistä pedagogiikkaa merkityksellisenä ja tärkeänä toteuttaa, mutta sen toteuttaminen jäi kuitenkin käytännössä löyhäksi. Haastateltavien kuvailemat käytännöt sisälsivät lapsilähtöisen pedagogiikan piirteitä, jotka vastasivat tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä esiteltyjä osatekijöitä. Lapsilähtöisyys toteutui opettajan roolin ollessa oppimisen ohjaaja ja tukija, lasten mielenkiinnon kohteiden huomioimisena sekä lasten osallistamisena opetuksen suunnitteluun. Tulosten perusteella lapsilähtöisen opetuksen toteuttamisessa oli eroja kaksoiskelpoisten ja luokanopettajien välillä. Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa lapsilähtöisyys jäi toteutumatta sekä oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa että toteutuksessa. Tulokset osoittivat lapsilähtöisen pedagogiikan mahdollistaviksi resursseiksi pienen luokkakoon, opettajan riittävän työajan, yhteistyön muiden opettajien ja koulunkäynninohjaajien kanssa, opettajan oman asenteen, opetussuunnitelman raamit sekä lapsilähtöisyyttä tukevan koulun toimintakulttuurin. Lisäksi resursseiksi nähtiin koulun aikatauluihin, materiaalien ja välineiden monipuolisuuteen sekä opetustilojen kokoon ja hyödynnettävyyteen liittyvät asiat. Osa resursseista koettiin riittäviksi, mutta useimmat vaativat muutosta lapsilähtöisen pedagogiikan mahdollistamiseksi paremmin.

Lapsilähtöisellä pedagogiikalla on paljon tutkimuksissa todettuja hyötyjä. Lapsilähtöisellä pedagogiikalla olisi mahdollisuus vahvistua, jos lapsilähtöisyyden käsitettä määriteltäisiin tarkemmin ja käytännönläheisemmin. Lapsilähtöisyyden syvällinen ymmärtäminen jo opintovaiheessa johtaisi sen toteuttamiseen myös käytännössä perusopetuksessa. Toivomme, että tutkimus herättäisi ajatuksia lapsilähtöisyyden merkittävyydestä ja hyödyllisyydestä koulukontekstissa.