Pandemia-ajan mullistama asiantuntijatyö 2020-luvun Suomessa : asiantuntijatyötä tekevien kokemuksiin perustuva tutkimus pandemia-ajan jälkeisestä työstä

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisena asiantuntijatyö näyttäytyy asiantuntijatyötä tekevien kokemusten perusteella tilanteessa, jossa Covid-19-pandemia on hiipumassa ja suurin osa asiantuntijatyötä tekevistä on siirtynyt kokoaikaisesta etätyöstä lähityötä ja etätyötä yhdistelevään hybridityöhön. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia muutoksia asiantuntijatyössä on pandemia-ajan myötä tapahtunut, millaiset tekijät vaikuttavat tällä hetkellä asiantuntijoiden työn tekemisen tapojen ja paikkojen valintaan sekä millaisia odotuksia ja toiveita asiantuntijat kohdistavat työnsä tekemisen tapoihin tulevaisuudessa. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä yhdeksästä asiantuntijatyötä tekevän henkilön haastattelusta, jotka toteutettiin teemahaastatteluina joulukuussa 2022. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tulokset osoittavat, että asiantuntijatyö on muuttunut pandemia-ajan myötä monella tavalla. Etätyöhön kohdistuvat asenteet muuttuivat myönteisemmiksi, ja asiantuntijat alkoivat vakiinnuttaa uudenlaisia tapoja järjestää työtään hybridityön raameissa. Kodin työpisteestä on tullut ikään kuin uusi työrauhan mahdollistava työhuone, minkä ansiosta työnteon koettiin tehostuneen. Lisäksi työn digitalisoituminen näytti yhä syvenevän, mikä tiivisti ja kiihdytti työtä entisestään. Kasvokkaisen sosiaalisen kanssakäymisen määrällinen väheneminen ei näyttäytynyt erityisen ongelmallisena vuorovaikutuksen tai yhteisöllisyyden kannalta, sillä vuorovaikutuksen digitalisoitumisella on koettu olleen myös myönteisiä ulottuvuuksia, ja toisaalta sosiaalisen kanssakäymisen laatu näyttäisi olevan korvaamassa määrää. Etätyöhön asiantuntijatyötä tekeviä vetivät arjen joustavuus, kohentunut hyvinvoinnin kokemus ja työnteon mielekkyys mukavassa kotiympäristössä, kun taas lähityöhön asiantuntijoita houkuttelivat erityisesti kasvokkaiset kohtaamiset sekä erilaiset käytännön syyt ja edut. Lähityön vetovoima saattoi kuitenkin olla riittämätön tapauksissa, joissa henkilö erityisesti nautti etätyöstä. Kaiken kaikkiaan asiantuntijat olivat varsin tyytyväisiä tämänhetkisiin työn tekemisen tapoihinsa ja etätyömahdollisuudesta oli tullut ikään kuin saavutettu etu, josta halutaan pitää kiinni myös tulevaisuudessa. Jatkossakin työn tekemisen tavoilta odotetaan omaehtoisuuden ja riittävän autonomian säilymistä sekä sitä, että ne ovat tarkoituksenmukaisia, järkeviä ja perusteltuja.

Tutkielman perusteella näyttää siltä, että asiantuntijoiden hybridityössä yhdistyvät etätyön ja lähityön parhaat puolet, jotka tukevat ja täydentävät toisiaan. Edut näyttävät olevan selvät erityisesti yksilön näkökulmasta tarkasteltuna, mutta aiheesta tarvitaan lisää yleistettävissä olevaa tutkimustietoa.