”ESKARITREFFIT” : Toimintatutkimus yhteenkuuluvuuden rakentumisesta esiopetusryhmien yhteisöllisissä tapaamisissa

Abstract

TAVOITTEET. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kehittää yhteisöllistä toimintakulttuuria esiopetusryhmien välillä yhteisöllisissä tapaamisissa. Uusia työ- ja toimintatapoja kehittämällä voidaan edistää yhteenkuuluvuuden rakentumista esiopetusikäisten lasten välillä esiopetuksen sekä koulun rajavyöhykkeellä. Tarkastelemalla yhteenkuuluvuutta monitasoisesti niiden kasvatusyhteisöjen kontekstissa, joissa lapsi on mukana, voidaan saada tarkempaa tietoa kaikista niistä mekanismeista, joilla yhteenkuuluvuutta tuotetaan ja rakennetaan. Sosiokulttuurinen sekä ekologinen viitekehys auttavat tarkastelemaan ilmiön kerroksellisuutta. Inklusiivinen sekä lastenkulttuurin näkökulma täydentävät yhteenkuuluvuuden monimuotoista sekä monitasoista tarkastelua. MENETELMÄT. Yhteenkuuluvuuden rakentumista tarkastellaan laadullisena tutkimuksena, osallistavan toimintatutkimuksen lähestymistapaa hyödyntäen. Toimintatutkimus edustaa empiiristä tutkimusta praktisin aineistonkeruu menetelmin. Toimintatutkimus kuvaa kehittämistyön prosessia yhteenkuuluvuuden rakentumisesta esiopetusikäisten lasten yhteisöllisissä tapaamisissa. Tutkimusaineisto on kerätty kenttätyön aikana, ja se koostuu pääosin kenttäpäiväkirjan havainnoista sekä varhaiskasvatuksenopettajien kanssa käydystä ryhmäkeskustelusta. Aineiston analyysissa on kaksi pääteemaa; kehittäminen ja arviointi. Analyysissa vuorottelevat tulkinnallisuus sekä varhaiskasvatusopettajien käsitykset yhteenkuuluvuuden rakentumisesta. Erilaiset näkökulmat täydentävät sekä syventävät ilmiön ymmärtämistä ja toimivat arvioinnin tukena teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa. TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET. Tämä tutkimus vahvistaa yhteenkuuluvuuden olevan moniulotteista sekä vaativan monitasoista tarkastelua. Yhteenkuuluvuutta voidaan rakentaa oman ryhmän sisällä, mutta myös esiopetusryhmien välillä yhteisöllistä toimintakulttuuria edistävien toimien avulla. Yhteisöllisen toimintakulttuurin edistäminen vaatii niin yksittäisten opettajien, yksiköiden, johtajien kuin kunnan yhteistä sitoutumista. Yhteisöllisissä tapaamisissa yhteistoiminnan, leikin sekä lasten vertaissuhteiden avulla lapsen on helpompi kiinnittyä osaksi isompaakin yhteisöä. Tapaamisten aikana muodostuneet ystävyys- sekä vertaissuhteet vähensivät koulun aloitukseen liittyvää jännitystä sekä näkyivät yhteisön ilmapiirissä myönteisenä, vapautuneempana tunnelmana. Ennen kaikkea yhteenkuuluvuus tulisi nähdä ennaltaehkäisevänä sekä kouluun kiinnittymistä tukevana toimena. Yhteenkuuluvuuden rakentuminen edistää kestävää koulutuspolkua, lieventää koulun aloitukseen liittyvää jännitystä sekä tukee lapsen siirtymää koulutuspolulta toiselle.